Mustelmia tulee,
mutta ei niitä
varsinkaan
kesken ottelun
huomaa.
H o l l o l a n K i r k o n s e u d u n K y l ä t r y : n t i e d o t u s l e h t i I 5
tarkoittaa, että kyseessä ei ole pelkkä ur-heilulaji.
Henkisen puolen kehittämisellä
on karatessa tärkeä merkitys. Lajia luon-nehtii
tiukka budoetiketti, mikä ilmenee
hyvinä tapoina, harjoitusvastustajan kun-nioittamisena
ja vyöarvojen hierarkiana.
Myös Lahden seurassa näistä vanhan
perinteen osista pidetään tiukasti kiin-ni.
Salilla vallitsee kova kuri, mutta silti
karaten harrastaminen ei ole pelkästään
tiukkailmeistä treenaamista. Hyvä henki
ja toisten tasa-arvoinen kunnioittaminen
kannustavat ja antavat kaikille mahdolli-suuden
kehittyä karatessa niin fyysisesti
kuin psyykkisestikin.
Nuoret kertovat, että suurin osa vapaa-ajasta
kuluu lajin parissa. ”toisaalta mie-luummin
tatamilla, kuin prisman aulassa
notkumassa”, toteaa Enni. Treenejä saat-taa
olla kahdeksatkin viikossa ja tähän
päälle toki omaharjoittelu, viikonloppui-sin
on cup-kisoja. Koska kulkemista on
paljon, nuorten vanhemmat ovat myös
tiiviisti mukana lajissa. Lahden Karateseu-ran
juniorivastaava Hanna Saario toimii
myös Suomen Karateliiton hallituksessa.
”Lahden Karateseura viettää vuonna 2019
40-vuotisjuhlaansa. Seuran koko jäsen-määrästä
(150) noin kaksi kolmasosaa on
junnuja.” kertoo Hanna. ”Nuorimmat,
karate kidsit ovat 4-5 vuotiaita, heidän
kanssaan leikin varjolla opetellaan pikku-hiljaa
lajin pariin.” Osa Hollolan nuorista
käy jo nyt omalla salilla opastamassa nuo-rempiaan.
Taitojen karttuessa ja vöiden värien
tummuessa, nuorista kasvaa opettajia ja
näin laji jatkaa elämistään.
Vaikka harrasteet vievät Lahteen ja
lähes kaikilla koulu Salpakankaalle, nuo-ret
tykkäävät silti Hollolan kirkonkylän
rauhasta. On tilaa olla ja hengittää. Pihas-ta
voi juosta suoraan luontoon vaikka koi-ran
kanssa, eikä kaupungin melu rassaa.
Täysin varmaa ei vielä ole kellään, onko
aikuisena luvassa ammattiurheilijan elämä
karaten parissa, mutta uskon, että nämä
reippaat nuoret tulevat pärjäämään asen-teellaan
elämässään, lajissa kuin lajissa. •
Viime vuosina kylän joulukuusi
on hankittu viime hetkillä. Vanha
järjestely eri kylien kuusi-vuoroista
on unohtunut kylien rajojen hä-märtyessä
sekä aktiivitoimijoiden
vähentyessä, siksi on aika luoda
uusia perinteitä. Haastoimme pai-kallisia
metsäalan ammattilaisia
mukaan Kirkonkylän joulukuusi
– projektiin.
Kauas on tultu niistä ajoista,
jolloin ”jätkät” kulkivat laanilta
toiselle rispaantuneet sarkahousut
jalassa, tukka takussa, eväsrepussa
sitä mitä sattui kauppa-auton hyl-lyltä
kulloinkin löytymään. Työ-olosuhteet
olivat kurjat, työturvalli-suus
sanana lähes tuntematon eikä
metsätyömieheksi juuri haluttu.
Kutajoen Metsärengit Ky:n
Kimmo Siivonen alkoi oman tilan
töiden ohessa, metsänhoitoyh-distysten
pyytäessä käydä talvisin
metsurin hommissa. ”Omissa
metsissä harjoitteli koko ikänsä
maatilanpoikana, ei silloinkaan
kysytty huvittiko. Töitä piti vain
tehdä.” Nykyisin, 1998 perustettu
yritys on laajentanut mm. lisää-mällä
kalustoa ympäristöystäväl-lisillä
Terri-telamaastureilla, ne
kulkevat huomattavasti perinteistä
metsäkonetta pienempänä peh-meässä
metsäpohjassa ”kauniisti”.
Yksi Siivosen toimialoista on ener-gia-
ja maisemointihake. Muun
muassa vanhainkoti sekä kyläkou-lurakennuksia
lämpiää Hollolan
energiaosuuskunnan uusiutuvalla
lähienergialla.
Hollolan harjumaisemissa
kasvaa monimuotoista ja monen
ikäistä puustoa. Suurimmat hak-kuut
tapahtuvat metsäkoneiden
voimalla mutta siltikin miehiä
kypärissään ja oransseissa turva-vaatteissaan
näkee lähes päivittäin.
Metsurin työ ei edelleenkään,
kehityksestään huolimatta, ole se
suosituin ammattivalinta. Vuonna
2016 metsureita arvioitiin olevan
Suomessa 3500–4000.
Päivät voivat olla pitkiä ja
rankkoja, metsurin pitää liikkua ja
työskennellä metsässä sääolosuh-teista
riippumatta. ”Hiki päässä saa
painaa”, naurahtaa Toni Pajula
Metsäpalvelu SavottaSusista.
Puuhun ketterästi kiipeävän
Pajulan työskentelyä on ilo katsoa.
Jokainen oksa ja rungon kappale
tuntuu tipahtavan sentilleen siihen
paikkaan, johon sahanterällä
paikan näyttää. Lähteekö se puu
kaatumaan aina sinne, minne
pitää? Mies vakuuttaa vakuutusten
olevan kunnossa, mikäli huono
tuuri sattuisi käymään. ”Turhia ris-kejä
ei tietenkään oteta. Eikä oikoa
saa.” Työasennot ovat metsureilla
haastavia ja tapaturmavaara on
jatkuvasti läsnä, riskienhallinta on
iso osa työtä.
Metsäala vaatii kuitenkin kutsu-musta.
Työn rankkuudesta huoli-matta,
metsään mentäessä mieli
rauhoittuu. ”Metsään saa purkaa
kaikki turhaumat ja huolet. Psyko-loginen
vaikutus on valtava” sanoo
Siivonen. Vaikka puita kaadetaan,
niitä myös istutetaan. ”Kun ajaa
vuosikaudet istuttamansa taimi-kon
ohitse, näkee kuinka se kasvaa,
käy välillä hoitamassa sitä ja taas
se kasvaa, niin kyllä siinä on yksi
ammatin suola” kertoo Pajula.
Lahdessa torin joulukuuseksi
ilmoitetaan vuosittain useita puita.
Syksyllä ehdokkaat katsastetaan
ja niistä valitaan sopivin. Metsurit
käyvät sahaamassa puun, jon-ka
jälkeen se kuljetetaan torille
joulukuun alkuun mennessä.
Meidän kylällä ei ole tarve rikkoa
korkeusennätyksiä, mutta muuten
taidamme ottaa mallia.
Onko sinun pihassasi kaatoa
vailla oleva kuusi? Ota yhteyttä
paikallisiin metsureihin tai kyläyh-distykseen,
luodaan yhdessä iloa
jouluajaksi Kirkonkylään.Tehdään
tästä perinne. •
Teksti: Terhi Glad
Tule osaksi
KYLIEN PERINTEITÄ