Uusi suunta Älä anna pelkojen lannistaa Esiintyminen voi jännittää myös ammattilaista niin paljon että oksettaa. Valtaajien projektikummi, näyttelijä ja juontaja Lorenz Backman kertoo, miten pääsi eroon pelosta ja esiintymisjännityksestä. ”Kuva ja teksti: Jukka Erätuli KITARA OLI MINULLE nuorena tekosyy esiintymiseen. Tein kaikkeni huomion saamiseksi. 34 Tatsi 2016 Tarve tulla huomatuksi ja saada rakkautta on monelle syy esiintyä. Nykyään osaan laittaa itseni sivuun ja esiintyä asian hyväksi, en vain itseni. Olen oikeastaan vasta pari vuotta sitten alkanut syntyä omaksi itsekseni. Nyt tiedän mitä haluan. Prosessi alkoi murrosiässä. Mietin kuka oikein olen ja aloin etsiä Lorea. Tietenkään en ole lopullisesti löytänyt itseäni. Elämä on jedimäistä leikkiä valon ja pimeyden välillä. Ilman tasapainoa homma ei toimi. Varmasti Jeesustakin kiinnosti berliininmunkki ja bisse, mutta halusi kuitenkin pysyä hoikkana. ITSEN LÖYTÄMINEN ja esiintymisjännitys kulkivat käsi kädessä. Vaikka rakastin esillä oloa jo nuorena, pelkäsin sitä samalla kuollakseni. Minua pidettiin jo lapsuuden sukujuhlissa esiintyjänä. Runoilijakummisetäni kirjoitti pidettäväkseni juhlapuheita. Niissä oli kuohuviinilasin kuvat kohdissa, jolloin kilisteltiin. Pariin yöhön ennen juhlia en saanut nukuttua. Hikosin ja käteni tärisivät. En kyennyt pitämään vesilasia kädessä enkä syömään. Vielä joitain vuosia sitten Huumaohjelmassa puvustajan piti hankkia minulle niin isot housut, ettei jalkojeni tärinä näkynyt tv-kameroille. TÄLLÄ HETKELLÄ NAUTIN luennoimisesta. Erityisen mielelläni puhun aivojen jaksamisesta. Tykkään puhua myös jännityksestä ja pelosta. Olen opetellut jännityksen hallintaan tekniikoita, jotka menevät suoraan alitajuntaan. Ne ovat olleet käänteentekeviä. Ennen en uskaltanut tuottaa pettymyksiä, vaan miellytin muita ja pistin itseni epäterveesti sivuun. Elin muita varten, vaikka olisin itse tarvinnut kuuntelijaa. Olen oppinut, että omia tarpeita kannattaa kuunnella. Kahvin ja energiajuoman sijaan pitää nukkua jotta jaksaa. OLEN MYÖS RUVENNUT elämään tunteideni mukaan enkä enää piilottele niitä. Näytän vihan ja epävarmuuden. Uskallan jo suuttua ja sanoa ei. Parisuhteessakin saatan suuttua – ja ruveta siinä samassa nauramaan, kun suuttuminen tuntui niin hyvältä. Ennen mökötys kesti viikkoja, nykyään vain hetken. Se oikea Lore on löytynyt tunteista. Tunteet ovat kanava omaan itseen. Aikaisemmin minulla oli ennen esiintymistä paljon hetkiä, jolloin toivoin, että auto ajaisi päälleni tai liukastuisin banaaninkuoreen ja saisin kunniallisen tavan poistua tilanteesta. Usein olen ollut lopettamassa tätä työtä ja ajatellut ryhtyväni terapeutiksi. Pelko on tullut minun ja taitojeni väliin. Kun tietää että on hyvä jossain, ajatukset virtaavat ja on kuin Extra virgin -oliiviöljyllä voideltu. TERAPIAN JA TYÖNOHJAUKSEN avulla huomasin, että olin yrittänyt lavalla toteuttaa vanhempieni tavoitetasoa, en omaani. Vähitellen pystyin päästämään siitä irti. Kun muistutin itselleni, etteivät vanhemmat olleet katsomassa, pelko katosi. Ilman vanhempia saan mokata. Kaikesta mitä tekee ei myöskään tarvitse olla hirveän ylpeä. Välillä tulee tehtyä skeidaa. Kukaan ei kuitenkaan muista minua sadan vuoden päästä. Nykyään nautin hirveästi esiintymisestä, sen kuin hyppään lavalle. Itsevarmuus on syntynyt pienistä onnistumisen kokemuksista, ne ovat kasvattaneet uskoa itseeni. On myös mahtavaa katsoa, kun joku esiintyy peloistaan huolimatta ja selviytyy vaikeasta tilanteesta. Kompastellessaan ihminen paljastaa jotain oikeaa itsestään. Sujuvuus voi olla rutiininomaista suorittamista, josta puuttuu sydän. KUN OLIN TYÖTTÖMÄNÄ, opin että on tärkeää pitää perusasioista kiinni. Maksaa laskut, käydä kirjastossa, tehdä kodistaan kaunis voimapaikka, ostaa kirpparilta kiva juliste ja vaikka joku viherkasvi. Silloin tuntee elämänsä merkitykselliseksi. Jos ei pidä unelmistaan kiinni, elämä menee ohi. Jos ajattelee, että elämä on paskaa, niin se ihan varmasti on sitä. Pitää kääntää ajatukset kohti aurinkoa. Silloin ollaan vuoden päästä jossain muualla. Jos tarkoitus katoaa, ei ole elämää.” x “On mahtavaa, kun joku esiintyy peloistaan huolimatta.”
Tatsi 1 / 2016
To see the actual publication please follow the link above