Page 33

Suomen Merenkulku 1 | 2017

merenkulun HISTORIA Rauman merimuseon johtajana usean vuoden ajan toiminut merikapteeni Hannu Vartiainen on julkaissut teoksen ”Rauman merenkulun historia”, jossa kerrotaan seikkaperäisesti satamakaupunki Rauman merenkulun historiasta. Kaupankäynti oli edelleen rajoitettua, ja Rauman meRenkulun histoRia Rauman Rauman parhaat ajat olivat vielä edessä. Pori, Vaasa ja Oulu saivat tapulikaupungin FINLANDS SJÖFART J SUOMEN MERENKULKU 33 Vaikka olen lukenut paljon Rauman merenkulusta ja merimiehistä, tähän mennessä kukaan ei ole kerännyt koko historiaa samoihin kansiin Vartiaisen tavoin. Aluksi Vartiainen käsittelee Rauman kehitystä viikinkiajoilta lähtien. Hän kertoo myös Itämeren merenkulusta varhaiskeskiajalla. Yhteyksiä oli niin itään kuin länteen. Vaikka Rauma oli kauppapaikka, Rauman aika koitti vasta myöhemmin. Ruotsin kuningaskunnan tarina oli aluillaan, ja saksalaiset kaupungit Lyypekki, Danzig, Hampuri ja Bremen kävivät kauppaa hansaliitossa. Koska kuljettamiseen tarvittiin suurempia aluksia, viikinkilaivojen sijaan aluksina alettiin käyttää koggeja. Vartiainen on tutkinut ja tulkinnut vähiä tallessa olevia asiakirjoja. Vartiaisen pitkän lähdeluettelon perusteella hän on hakenut tietoa erilaisista aiemmin tehdyistä tutkimuksista paitsi Suomesta myös Ruotsista, Saksasta ja Hollannista. Vartiaisen mukaan Rauman kaupunki voidaan katsoa perustetuksi vuonna 1442, kun Kaarle Knuutinpoika Bonde antoi Rauman porvareille samat oikeudet kuin Turun porvareille. Raumasta tuli merkittävämpi merenkulkukaupunki kuitenkin vasta monien vuosien ja käänteiden jälkeen. Yhteyksiä hoitivat lähinnä saksalaiset kauppiaat saksalaisine aluksineen. Kaupunki kasvoi, mutta kilpailu Porin ja Turun kanssa oli kovaa. Tietyn aikaa Raumalla sai olla kauppasuhteet vain Tukholmaan. Kun Kustaa Vaasa perusti Helsingin vuonna 1550, pienempien kaupunkien porvareita käskettiin muuttamaan Helsinkiin. Näin kävi myös raumalaisille. Raumalaiset kuitenkin palasivat myöhemmin takaisin kotikonnuilleen. Tila ei riitä historian kaikkien käänteiden läpikäymiseen. 1600luvun lopussa Kaarle XI antoi tullivapauden tasasaumaisille aluksille. Limisaumaisista aluksista haluttiin päästä eroon. Limisaumaisten alusten rakentamista kuitenkin jatkettiin pitkälle 1900luvun alkuun asti, varsinkin saaristossa. oikeudet ja luvan käydä ulkomaankauppaa. Kirjassa esitetyn kaaviokuvan mukaan useimmat Raumalta lähteneet alukset seilasivat Tukholmaan vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1776. Mainintoja löytyy kuitenkin myös Lyypekin, Wismarin, Kielin ja Revalin satamista. Näiltä ajoilta tallessa on myös tietoja päällystöstä ja miehistön jäsenten lukumäärästä. Tiedot on saatu tulliasiakirjoista eli niin sanotuista meripasseista. Alukset olivat melko pieniä, sillä yleensä miehistössä oli 3–10 jäsentä. Vain muutamilla aluksilla miehistöön kuului jopa 15 jäsentä. Vartiainen kuitenkin huomauttaa, että nämä luvut voivat pitää sisällään myös Tukholman liikenteessä. Vuonna 1809 solmitun Haminan rauhan myötä myös merenkulku muuttui. Ruotsi luopui maansa itäosasta, ja Suomi sai autonomian Venäjän tsaarin suojeluksessa. Aleksanteri I määräsi Porvoossa, että Ruotsin lait pysyisivät edelleen voimassa. Merenkulkua jatkettiinkin aiempien määräysten mukaan ja kauppaa käytiin edelleen ruotsin kielellä. Ainoana muutoksena oli kuninkaan vaihtuminen tsaariin. Historiikki muuttuu mielenkiintoisemmaksi, kun Vartiainen pääsee tutkimaan merimieshuoneen arkistoa. Hän toteaa, että harvoista ammateista Suomessa on saatavilla niin tarkkoja tietoja kuin merimiehistä. Kummallista kyllä, Rauman merimieshuone perustettiin vasta Venäjän vallan aikaan, vaikka ensimmäiset merimieshuoneet perustettiin Ruotsiin jo vuonna 1748 ja instituutio virallistettiin kuninkaan julistuksella vuonna 1752. Helsingin merimieshuone aloitti toimintansa vuonna 1753. Tästä eteenpäin tiedot merimiehistä ja alusten miehistöistä ovat joka tapauksessa tarkempia. MielenRauman A matkustajia tai perheenjäseniä, varsinkin meRenkulun histoRia hannu VaRtiainen Rauman merenkulun historia kertoo kaupungista, jonka elämän meri kyllästi läpikotaisin. Meren vaikutus ulottui kaikkialle. Pieni rannikkokaupunki asukkaineen oli kuin merenkulkukone, jonka rattaat pyörittivät toisiaan. Teos seuraa tapahtumia kaupungin perustamisesta alkaen ja päättyy 1960-luvun loppuun, jolloin viimeiset laivat myytiin. Tutkimustyö perustuu laajalti ennen tutkimattomiin asiakirjoihin ja dokumentteihin. Kirjoittaja pyrkii lisäksi selventämään tapahtuminen syy-yhteyksiä ja oikaisemaan aikaisempia virhetulkintoja. Säilyneet yksityiskirjeet ja laivojen päälliköiden lähettämät selonteot antavat syvyyttä tutkimuksen näkökulmalle.ja merikaupungin Näin esille arkielämä.nousee tavallinen merimies Kirjoittaja on Rauman merimuseon johtaja, merikapteeni Hannu Vartiainen. G Kirjan ”Rauman merenkulun historia” on julkaissut Rauman Merimuseo vuonna 2016. Kirjan voi hankkia museosta 78 euron hintaan.


Suomen Merenkulku 1 | 2017
To see the actual publication please follow the link above