56 | ORIMATTILA 150 VUOTTA yhteistoimintaelimille? Kuntayhtymät, ammattikorkeakoulut ja sairaanhoitopiirit ovat tänään kuntien suoran ohjauksen ulkopuolella ja muodostavat jo yhdenlaisen alueellisen hallinnon tason. Maakuntatasoinen toimija voisi kerätä hajallaan olevat laajan väestöpohjan palvelut uudelleen kansanvaltaisen ohjauksen piiriin. Suomalaisessa aluehallintokeskustelussa kansanvalta on vain harvoin - jos lainkaan - lausuttu sana. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja samalla eurooppalaisen demokratiaperheen jäsen. Euroopan alueiden komiteassa suomalaisedustajat istuvat keskieurooppalaisten kollegojensa kanssa vahvistamassa paikallista ja alueellista näkökulmaa unionin päätöksenteossa. Suomi on joukossa harvinainen kansakunta: edustajillamme ei ole suoran alueellisen kansanvaalin antamaa mandaattia. Miksi ei? Mikäli EU kehittyy yhä enemmän liittovaltion suuntaan ja päätöksenteko keskittyy kauemmas kansalaisista, on riski, että kansalaisten sivullisuuden tunne ja vieraantuminen kasvavat. Tärkeä läheisyysperiaate jää vain korulauseeksi, ellei samalla vahvisteta kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia ja maakuntien itsenäistä päätäntävaltaa. Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on suotavaa, että pääsemme ulos poliittisista poteroistamme ja uskallamme visioida maakunnille vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Myös sellaisia, joissa kansanvaltaisuus lisääntyy hallinnossa. Kunnat uudistuvat ja kuntarajat muuttuvat. Samoin tapahtuu maakuntien liitoille ja maakunnille. Sallimmeko maakuntien uudistua, erilaistua ja profiloitua nykyistä voimakkaammin? Mikä olisi valtion kannalta tehokkaampi ja toimivampi vaihtoehto kuin antaa maakuntien ja kuntien uudistaa palvelunsa omista tarpeistaan käsin? Olemme kuluneen parinkymmenen vuoden aikana nähneet elinkeinorakenteen murroksen ruhjovan alueita uuteen asentoon. Väestötappio on monilla alueilla rouhinut kuntien tulopohjaa kovakätisesti. Noin vuosikymmen sitten Lappi ehdittiin julistaa osin menetetyksi maakunnaksi. Vuonna 2000 Pelkosenniemen kunnassa syntyi kolme lasta. Uutinen noteerattiin laajalti. Pelkosenniemen Pyhän tai Kittilän Levin rinteiltä ei avaudu enää menetetty maakunta. Näkymät ovat tänään oleellisesti toisenlaiset: kaivannaisteollisuus on nouseva elinkeino. Meri-Lappiin on suunnitteilla lukuisia megahankkeita, kuten Kemin biodiesellaitos ja Outokummun ferrokromituotannon terästehdas. Maakuntaan ennakoidaan lähivuosina tuhansia uusia työpaikkoja. Skenaariot Lapin tulevaisuudesta eivät ole syntyneet valtion keskushallinnon pöytien ääressä. Jos Lapin, Uudenmaan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjanmaan tulisi edetä yhdenmukaista kapeaa polkua pitkin vuoteen 2020, syntyisikö yhdelläkään näistä alueista uutta elinvoimaa? Tämän kysymyksen rinnalla julkisella vallalla on vastattavanaan toinenkin kysymys. Sen asettavat nuoret. Elämme maailmassa, jossa tieto virtaa verkostoissa taukoamatta. Sosiaaliset mediat, iPhonet ja sormitietokoneet ovat jokapäiväisiä toimintaympäristöjämme ja -välineitämme. Me olemme tässä ja nyt yhteyksissä maailman ääriin, eikä maailman äärtä välttämättä enää ole mielissämme. Kurottaako julkishallintokin palveluineen mukaan uuteen aikaan vai hyväksymmekö, että sen kehityspolku on vääjäämättä toisenlainen, jähmeä ja harmaa? Jos antaisimme julkishallinnon ja -palveluiden rakennuspalikat nuorisomme koottavaksi, kuinka moneen koriin he palikat lajittelisivat? Olisiko paikallis ja aluehallintomme tämän näköinen ja muotoinen? Vai äänestäisimmekö kenties internetissä maakunnan suurista tulevaisuuden linjauksista ja hankkeista? Sen
Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above