2/2017 Moodi 27 Näytteet ja näytteenottovälineet Kliinisen mikrobiologian näytteet ovat pääsääntöisesti ainutkertaisia ja helposti pilaantuvia. Uusi verinäytekään ei edusta aiemmin ollutta tilannetta infektion kulussa. Siksi näytteet pitää ottaa oikein ajoitettuna, oikeasta anatomisesta paikasta, aseptisilla välineillä ja sulkea sellaiseen astiaan, jossa näyte säilyy muuttumattomana tutkimuksen aloittamiseen asti. Oikean tuloksen saaminen edellyttää myös näytteen säilyttämistä optimaalisessa lämpötilassa, yleensä kylmässä, ja nopeaa kuljetusta laboratorioon. Laboratorio ei voi tietää näytteiden ottamisvirheistä, vaan tulkitsee jokaisen näytteen oikein otetuksi, ellei näytteen ulkonäkö, toimitustapa tai tutkimustulokset toisin kerro. Potilasesimerkki 4: Mikrobiologian laboratorio sai sieniviljelyyn varpaan kynnen päästä leikatun palan. Sama terveyskeskus lähettää usein tällaisia virheellisesti otettuja näytteitä. Mikrobiologian laboratorio selvitti syyn: terveyskeskus ei ehdi ottaa näytteitä ohjeitten mukaisesti. Virheen korjaaminen vaati useamman lisäohjauskerran terveyskeskuksen henkilökunnalle. Näytteen ottamiseen on tarjolla monia kaupallisia välineitä. Parhaat vaihtoehdot pitää löytyä kliinikkokäyttäjien, laboratorion ja hankintatoimen kolmikantaisena yhteistyönä. Välineiden käyttäminen pitää ohjeistaa selvästi ja ymmärrettävästi. Onko meillä oikeat näytteenottovälineet ja käyttöohjeet? Noudatetaanko niitä? Potilasesimerkki 5: Päivystyspoliklinikalla otetaan selkäydinnestenäytteet kertakäyttöisiin muoviputkiin, jotka suljetaan eri pussissa olevilla muovikorkeilla. Putki- ja korkkipussit säilytetään avoimina laatikossa. Laboratorio ihmettelee poliklinikan ottamissa näytteissä esiintyviä kontaminaatioita. Ongelma korjataan ottamalla käyttöön steriilit, yksittäispakatut korkilliset näyteputket ja kertaamalla näytteen aseptinen käsittely. Laboratoriotutkimuslähete ja näyteastiaan liimattavat tarrat Jokainen kliinisen mikrobiologian tutkimus vaatii lähetteen, joka toimitetaan mieluimmin sähköisessä muodossa. Näytteenottajan ja potilaan perustietojen lisäksi potilaan infektiosta ja sen oleellisista taustatekijöistä tarvitaan tietoa tutkimuksen täsmentämiseksi ja tulosten tulkintaa varten. Näytteen anatominen ottopaikka on kerrottava tarkasti. Useammat samasta paikasta otetut näytteet on eriteltävä niin, että laboratorio voi antaa niistä jokaisesta oman vastauksensa. Näytteenottoaika on kerrottava tarkasti. Näyte- astiaan liimataan näytettä koskeva tarra. Näytteen laatu ja ottopaikka voivat olla niin monimutkaisia, että ne voi olla viisasta ilmaista varsinaisen potilastarran oheen liimattavassa lisätarrassa, jolloin liian pieneltä tekstiltä ja kummallisilta lyhenteiltä vältytään. Potilasesimerkki 6: Mikrobiologian laboratorio sai keskivirtsanäytteen, joka oli lähetetietojen mukaan otettu 15.3., mutta näyteastian tarratiedon mukaan vasta 16.3. Laboratorio selvitti epäselvyyden: lähetetiedot oli täytetty potilaan vastaanottokäynnillä. Potilas oli itse lisännyt näytteenottotiedon näyteastiaan, kuten oli neuvottu. Korjaavana toimena käytäntö muutettiin niin, että lähetteeseen ei esitäytetä näytteenottoaikaa. Potilasesimerkki 7: Alle kouluikäisellä pojalla on toistuva välikorvatulehdus. Lääkäri imee välikorvan ilmastointiputkesta juoksevaa märkää imuputkeen, josta näyte imeytetään vanutikkuun ja lähetetään geelikuljetusputkessa mikrobiologian laboratorioon. Siellä havaitaan, että samasta terveyskeskuksesta on tullut tyttöpotilaan lähete välikorvaeritteen bakteeriviljelyä varten, mutta poikapotilaan näyte. Laboratorio selvitti epäselvyyden: terveyskeskuksessa oli tapahtunut virhe, kun näytetutkimustarra oli tehty vastaanoton seuraavalle potilaalle. Terveyskeskuslääkäri vaati silti näytteen tutkimisen ja tarratietojen korjaamisen poikapotilaalle ja otti vastuun tapahtuneesta laboratorioon lähettämällään kirjallisella vahvistuksella. Ongelma oli sillä korjattu. Näytteen säilyttäminen ja toimittaminen mikrobiologian laboratorioon. Mikrobiologian näytteitä tulee säilyttää ennen tutkimista mahdollisimman lyhyt aika. Ne säilytetään viilennettyinä, käytännössä jääkaapissa, ellei erikseen ole toisin mainittu. Näytteiden lähettäminen suositellaan tehtävän kylmäkuljetuksina styrox-laatikoissa, joissa on lämpötilan seurantalaite. Tavalliset postilähetykset eivät sitä täytä. Näytteen toimitusajalle on viiteväli, jota ei saisi ylittää. Näytteen vastaanottajan pitää tarkistaa pakkauksen eheys, kuljetusolosuhteet (lämpötilaseuranta) ja kuljetusajan pysyminen viiterajan sisällä. Poikkeamista pitää kertoa tutkimuksen pyytäjälle tutkimustulosteen ohessa, jotta hän osaa suhtautua tulokseen kriittisesti. Potilasesimerkki 8: Leikkaussalissa otettiin tiistaina märkäinen kudosnäyte purkkiin. Se unohtui jääkaappiin perjantaihin asti ja toimitettiin mikrobiologian laboratorion seuraavana maanantaina. Silmämääräisesti näyte oli tutkimuskelpoinen. Se siirtyy tutkimusjonoon. Ylipitkään kuljetusaikaan ei puututtu, koska mikrobiologian laboratoriolla ei ollut tarkkoja näytteiden hyväksymiskriteereitä. Vika tulisi korjata pikaisesti. Postanalyyttinen laaduntarkkailu Ennen vastauksen lähettämistä laboratorion pitää tarkistaa, että se on koostettu oikein: osatutkimukset ovat oikeassa ajallisessa ja loogisessa järjestyksessä, niillä on tulokset ja niitä on kommentoitu asiallisesti. Erityisesti on huomioitava, että tulokset, niitä koskevat kommentit ja lausunnot on yhdistetty selvästi toisiinsa eikä virhetulkintamahdollisuutta synny. Löydöksistä vastataan vain oleelliset. Loput vastataan esimerkiksi alueen normaalina floorana. Syvien näytteiden todennäköiset kontaminaatiolöydökset kommentoidaan. Infektioserologiatutkimusten löydöksille on viitearvot, ja kokonaistulokselle annetaan lausunto. Tulosten kieliasuun on syytä kiinnittää erityishuomio, koska myös potilaat lukevat niitä, ja väärinkäsityksiä ei saa syntyä. Onko meillä tulosteiden ulkoasu ja sisältö arvioitu yhdessä tulosten käyttäjien kanssa? Potilasesimerkki 9: Seulonta-automaatin positiiviseksi tulkitsemasta potilaan veriviljelmästä tunnistetaan gramvärjäyksellä grampositiivinen sauva, ja viljelyssä kasvaa gramnegatiivinen E.coli-bakteeri. Mikrobiologian laboratorio ei kommentoi tulosta mitenkään eikä se johda laboratoriossa mihinkään sisäisiin selvityksiin. Värjäys- ja viljelytuloksen kesken on ristiriita, joka pitää selvittää niillä teknisillä keinoilla, joita mikrobiologian laboratoriolla on käytössään. Myös potilasta hoitavan lääkärin kanssa on neuvoteltava tuloksesta. Potilaalla saattoi olla kaksi eri bakteremian aiheuttajaa, joista vain toinen löytyi viljelyllä, tai värjäyslöydös oli tulkittu väärin. Mikrobiologian laboratorion henkilökuntaa pitää harjaannuttaa paremmin veriviljelyjatkotutkimusten tekemiseen ja tulosten tulkintaan. Läpimenoajan (viiveen, toimitusajan) ja sen osien seurantaan on jo olemassa sähköisiä seurantamenetelmiä, jotka vähitellen Jatkuu seuraavalla sivulla
MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above