TULEVAISUUDEN LABORATORIO LABORATORIODIAGNOSTIIKAN TULEVAISUUDESTA – näkökulmana kolme diagnostiseen toimintaan liittyvää kehitysteemaa 1/2017 Moodi 27 SAMULI NIIRANEN toimii tällä hetkellä toimitusjohtajana Mylab Oy:ssä. Hänen työuraansa ovat kuuluneet mm. tehtävät tutkijatohtorina Harvard Medical Schoolissa ja Brigham and Women’s Hospital -sairaalassa Bostonissa (2006-2007) terveydenhuollon tietotekniikan tutkimustyössä sairaalaympäristössä ja kliinisten tietojärjestelmien tuotepäällikkönä Terivan Oy:ssä (2003-2006). Hän hoitaa tällä hetkellä myös terveydenhuollon tietotekniikkaan liittyvää dosentuuria Tampereen Teknillisessä Yliopistossa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan seuraavia diagnostisen toiminnan kehitysteemoja erityisesti laboratoriodiagnostiikan tulevaisuuden näkökulmasta: 1) diagnostisen toiminnan hajautuminen, keskittyminen ja kuluttajistuminen, 2) diagnostisen toiminnan integroituminen, laskennallistuminen ja digitalisoituminen ja 3) systeemilääketiede diagnostisessa toiminnassa. Homeostaasi diagnostiikan keskiössä Yksi länsimaisen lääketieteen kanta-isistä Antiikan Kreikan Galenos nosti ensimmäisenä homeostaasin käsitteen lääketieteen keskiöön. Hän opetti, että ihminen pysyy terveenä niin kauan kuin neljän oletetun ruumiinnesteen keskinäiset suhteet säilyvät tasapainossa, ja että poikkeama tästä tasapainosta on merkki sairaudesta. Vaikka Galenoksen semi-mystinen teoria hylättiin ja jäi lääketieteen historiaan jo satoja vuosia sitten, homeostaasin ajatus on yhä lääketieteen ja diagnostiikan keskiössä. Siinä kliinikko diagnostisten menetelmien ja testien avulla selvittää, miltä osin ja missä määrin erilaiset kehon ominaisuudet poikkeavat niiden tunnetuista normaalivaihteluväleistä eli homeostaasista. Nykyään homeostaasin, eli tietyn systeemin sisällä vallitsevan tasapainon, uskotaan laajasti olevan kaikelle elämälle yhteinen ja luonnonvalinnan synnyttämä ominaisuus, jonka avulla se kykenee toimimaan ja selviytymään erilaisissa ja muuttuvissa ympäristöissä. Diagnostiset menetelmät ja testit kehittyvät tällä hetkellä tavoilla, joilla voi pitkällä aikavälillä olla disruptiivisiakin vaikutuksia diagnostisen toiminnan rakenteeseen, vaikka homeostaasin seuraamisen periaate jääkin varmasti elämään. Missä määrin diagnostisia testejä tuotetaan tulevaisuudessa hajautetusti vs. keskitetysti, ja mikä rooli kansalaisella itsellään on testien kuluttajana ja suhteessa terveydenhuollon ammattilaisiin ja organisaatioihin? Mitä mahdollisuuksia kehittyvä informaatioteknologia, yleisen teknologisen kehityksen osana ja sitä tukien, tuo diagnostiseen prosessiin mm. laskennallistumisen, integroitumisen ja digitalisoitumisen kautta? Opimmeko tulevaisuudessa tarkastelemaan kehon homeostaasia kokonaisvaltaisena systeemi-ilmiönä diagnostisessa toiminnassa yksittäisten fysiologisten parametrien normaalivaihteluväleissä pysymisen seuraamisen rinnalla? Tässä kirjoituksessa tarkastellaan näitä kolmea isoa diagnostisen toiminnan kehitysteemaa erityisesti laboratoriodiagnostiikan tulevaisuuden näkökulmasta. Diagnostisen toiminnan hajautuminen, keskittyminen ja kuluttajistuminen Laboratoriodiagnostiikassa kehitys hajautetun ja keskitetyn testaamisen välillä on ollut jo pitkään alaa puhuttanut teema. Vierianalytiikan käyttö on edennyt vääjäämättömästi teknologiakehityksen myötä, mutta ainakin toistaiseksi aiemmat ja hurjimmat tulevaisuuden visiot, joissa on ennustettu keskitetyn laboratoriotuotannon olevan kohta historiaa, ovat osoittautuneet vähintäänkin ennenaikaisiksi. Varmasti paras ja varoittavin esimerkki viime ajoilta tästä on ollut yhdysvaltalaisen Theranoksen nousu ja ainakin tällä hetkellä vääjäämättömältä näyttävä tuho. Theranoksen liiketoimintamallin ytimessä on ollut teknologinen visio laboratoriotestauslaitteiston radikaalista miniatyrisaatiosta ja sen mahdollistamasta tuotannon hajautuksesta tavalla, joka olisi tuotantokustannuksiltaan kilpailukykyinen perinteisen keskitetyn laboratoriotuotannon kanssa. Vuoden 2015 lopulla Wall Street Journal -lehti kuitenkin julkaisi artikkelin (1), jossa huolellisen taustatyön pohjalta perustellusti kyseenalaistettiin Theranoksen teknologian kyvykkyys, ja josta lähtenyt keskustelu johti viime kädessä Theranoksen tarinan lähes täydelliseen romahtamiseen vuoden 2016 aikana. Ongelmana Theranoksen toiminnassa näyttääkin olleen juuri keskittyminen varsin pitkälle tarinan kerrontaan, julkisuuskuvan luomiseen ja politikointiin teknologisten lupausten lunastamisen sijaan. Viime kädessä tieteeseen ja teknologiaan perustuvassa diagnostisessa toiminnassa näillä ns. totuuden jälkeisen ajan eväillä ei kuitenkaan ole mahdollista päästä määräänsä pidemmälle. Ja hyvä näin. Theranoksen tarinasta huolimatta kehitys kohti nykyistä laajempaa hajautettua diagnostista testausta on varmasti pysyvä suuntaus, mutta se tulee vaatimaan vielä paljon perustutkimuksesta lähtevää huolellista ja lähtökohdiltaan avointa tutkimus- ja tuotekehitystyötä. Tämän pohjalta aikanaan syntyvän laajemman hajautetun testauksen käyttöönotossa ja käytössä tullaan myös jatkossa hyödyntämään kliinisten laboratorioiden tarjoamia tukipalveluja mm. laadunvarmistuksen osalta. Erityisen mielenkiintoiseksi tämän kehityksen hajautuksen ja keskityksen välillä tekee se, että myös keskitetyn diagnostisen tuotantomallin puitteissa on jatkuvaa teknologista kehitystä kohti nykyistä laadukkaampia ja kustannustehokkaampia menetelmiä. Niistä yksi esimerkki on kliinisen laboratorion eri analytiikkaprosesseissa jatkuvasti laajemmin hyödynnettävä massaspektrometria ja toinen NMR-spektroskopia. Tähän hajautuksen ja keskityksen väliseen asetelmaan keskeisesti liittyvä kysymys on kansalaisen roolin kehittyminen diagnostisten testien kuluttajana ja suhteessa terveydenhuollon ammattilaisiin ja organisaatioihin ml. laboratorioon. Sote-uudistuksen valmisteluun keskeisesti osallistunut professori Mats Brommels on puhunut uudistuksen kuuluvasta kansalaisen valinnanvapauden lisääntymisestä esimerkkinä seuraavasta askeleesta kohti laajempaa yhteiskunnallista emansipaatiota, jossa kansalaisen oma rooli ja päätökset hänen terveyttään koskevissa asioissa lisääntyvät ja korostuvat. Vaikka sote-uudistuksen käytännön vaikutukset julkisrahoitteisen diagnostiikan ja laboratoriotoiminnan rakenteisiin on vielä avoin kysymys, lienee selvää, että valinnanvapauden lisääntyminen tulee tulevaisuudessa muokkaamaan myös kansalaisen ja laboratorion suhdetta. Se tuo siihen yksityisrahoitteisesta kuluttajakäyttäytymisestä tuttuja malleja sekä haastaa julkisia ja yksityisiä laboratorioita kansalaispalvelun kehittämisessä, johon liittyvät myös kuluttajamaailmasta tutut digitaaliset palvelut ja ratkaisut. Sote-uudistuksen lisäksi myös muut yhteiskunnalliset ja teknologiset kehityssuunnat tuovat kuluttajamaisuutta diagnostisten testauspalvelujen käyttöön: tulevaisuudessa kansalaiset tilannevat aiempaa enemmän itse rahoittamiaan laboratoriotestejä esim. osana oman sairaus- Jatkuu seuraavalla sivulla
Moodi No 1 | 2017
To see the actual publication please follow the link above