Page 30

Moodi No 6 | 2016

aivovaurioon4. Suomalaisten potilaiden zikavirustartunnat 30 Moodi 6/2016 ovat olleet peräisin tunnetuilta epidemia-alueilta, paitsi tapauksessa, joka oli ensimmäinen raportoitu tapaus Malediiveilta5. Oireet ja tautiassosiaatiot Zikavirusta esiintyy samoilla alueilla kuin dengue- ja chikungunyakuumetta, eikä näitä voida erottaa toisistaan oireiden perusteella. Arvioiden mukaan suurin osa zikavirustartunnan saaneista on oireettomia tai oireet ovat lieviä. Mahdolliset oireet, kuume, ihottuma, sidekalvotulehdus ("punainen silmä"), nivel- ja lihaskivut, pahoinvointi ja päänsärky, ilmaantuvat 3-12 päivässä tartunnasta. Oireet kestävät tyypillisesti muutamasta päivästä viikkoon (ECDC, WHO). Zikavirusinfektioon liittyviin vakaviin komplikaatioihin kuuluu Guillain Barré -oireyhtymä, joka havaittiin Ranskan Polynesiassa ensimmäisen kerran6. Guillain Barré -oireyhtymä on eräiden virus- ja bakteeri-infektioiden jälkeen alkava autoimmuunireaktio, johon voi liittyä lihasheikkoutta ja halvauksia. Zikavirusinfektioon on liitetty myös vakavia keskushermostoinfektioita7,8. Raskauden aikana sairastettu zikavirusinfektio aiheuttaa ”synnynnäiseksi zika-oireyhtymäksi" (congenital zika syndrome) nimettyjä sikiön kehityshäiriöitä, kuten mikrokefaliaa9,10, (WHO). Syksyllä 2015 mikrokefalia tapausten havaittiin lisääntyneen epideemisesti Brasiliassa vain joitakin kuukausia zikaviruksen maihinnousun jälkeen. Raskaudenaikainen infektio voi johtaa myös muihin sikiön tai syntyvän lapsen keskushermostovaurioihin, keskenmenoon, tai mm. silmä ja kuulovaurioihin. (WHO, ECDC). Seurantatutkimuksiin pohjautuen tiedetään, että raskaana olevien zikavirusinfektioissa suurin riski mm. mikrokefaliaan on raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana koettu zikavirusinfektio - mutta myös myöhemmin saatujen infektioiden on osoitettu johtavan vaurioihin11. Eri aineistoissa 1 – 2 % raskaana olevien infektioista on johtanut mikrokefaliaan, toisaalta oireisista diagnosoiduista infektioista n. 20 % on todettu aiheuttaneen sikiövaurioita9,10. Nämä luvut tarkentuvat tulevaisuudessa seurantatutkimusten valmistuessa. Zikavirusinfektion hoito on oireenmukaista, toistaiseksi zikaan, kuten muihinkaan flavivirusinfektioihin, ei ole viruslääkehoitoa. Diagnostiikka Zikavirusinfektion diagnoosi perustuu akuutissa oireisessa vaiheessa pääasiassa viruksen nukleiinihappojen osoitukseen, ja viikko oireiden alusta taas pääasiassa virusta vastaan muodostuneiden vasta-aineiden osoitukseen potilasnäytteistä (ECDC). Näytemateriaalina vasta-ainetesteissä on seerumi, ja nukleiinihappojen osoitustestiin suositellaan ensisijaisesti seerumin lisäksi virtsaa. Yksittäistapauksissa nukleiinihappotesteissä voidaan käyttää näytemateriaalina myös kokoverta, lapsivettä tai kudosta. Nukleiinihappotestien haasteena on saada riittävän varhain otettu näyte. Viremia kestää yleensä alle viikon, mutta voi vaihdella yksilöittäin suurestikin. Virtsasta zikavirusta voidaan osoittaa pidempään kuin seeruminäytteestä. Huomioitavaa on, että raskauden aikaisissa infektioissa viremia voi olla pidempi, heijastellen mahdollisesti viruksen kasvua istukassa ja/ tai sikiössä4. Negatiivinen nukleiinihappotulos ei kuitenkaan poissulje zikavirusinfektiota. Zikavirus-IgM -vasta-aineet ovat jo mitattavissa tyypillisesti toiselle sairausviikolle tultaessa ja käytössä olevat testit eivät juuri ristireagoi denguevasta-aineiden kanssa. Serokonversio tai diagnostinen nousu flavivirus IgG -vasta-aineissa varmistaa yleensä positiivisen zikavirus-IgM -tuloksen ja tuoreen zikavirusinfektion. Vasta-ainetulosten tulkintaan vaikuttavien taustatietojen kartoittaminen potilaasta on tärkeää, mukaan lukien rokotushistoria (mm. keltakuume-, Japanin enkefaliitti- tai puutiaisaivokuumevirusrokote) sekä mahdolliset aikaisemmin sairastetut flavivirusinfektiot, kuten dengue- tai puutiaisaivokuuume. Akuuteissa infektioissa dengue- tai chikungunyavirus-infektioiden erottaminen zikaviruksen aiheuttamista on tärkeää, etenkin raskaana olevien tai raskautta suunnittelevien kohdalla. Tulos voi vaikuttaa mm. raskauden seurantaan tai


Moodi No 6 | 2016
To see the actual publication please follow the link above