Page 22

Moodi No 6 | 2016

kromatiini on iso. Rengasmuodot ovat harvinaisia; yleensä havaitaan kehittyviä ja myöhäisiä trofotsoiitteja, skitsontteja ja gametosyyttejä. Trofotsoiittien joukosta saattaa löytyä vyömäinen ”band form”. Skitsonteissa on niukasti merotsoiitteja (6 - 12). Gametosyytit kuten P. vivaxilla mutta pienempiä. Myöhäisemmissä kehitysvaiheissa on usein havaittavissa kullanruskeaa malariapigmenttiä. P. knowlesi infektoi kaikenikäisiä punasoluja. Varhaiset rengasmuodot ovat samanlaisia kuin P. falciparumilla, ja myöhemmät kehitysvaiheet muistuttavat P. malariaen plasmodeja. Aina malarianäytteitä tutkittaessa vähintään yksi sivelyvalmiste tulee tutkia päivystysluonteisesti 22 Moodi 6/2016 eli vastaamaan, onko näyte positiivinen tai negatiivinen. Jos positiivinen, karkea infektoituneiden punasolujen prosenttiosuus tulee myös laskea. Joissakin hematologian laboratoriossa käytetään asteikkoa: alle 2 %, 2 - 5 %, 5 - 10 % ja yli 10 %. Kun parasitemia-aste on yli 5 %, kyseessä on useimmiten P. falciparum -infektio (joko yksin tai sekainfektio jonkun toisen malarialajin kanssa), mikä on tärkeä tieto hoitavalle lääkärille. Muut näytelasit lähetetään kiinnittämättä ja värjäämättä erikoislaboratorioon tutkittavaksi. Jokaisesta epäillystä malariapotilaasta tulisi lähettää näytteet myös HUSLABin parasitologian yksikköön, joka toimii Suomessa WHO:n referenssilaboratoriona. Erikoislaboratoriossa positiivisista näytteistä määritetään malarialaji, jolla on vaikutusta hoitoon. Jos kyseessä on P. falciparum- tai P. knowlesi -malaria, määritetään myös infektoituneiden punasolujen osuus. Näissä parasitemia aste voi kohota nopeasti korkeaksi ja potilaan tila voi muuttua henkeä uhkaavaksi. Muilla malarialajeilla % -osuus ei C. nouse yli kahden, joten sitä ei ole tarpeen määrittää. Malaria-lajien tunnistuksesta on erinomaista kuvamateriaalia ja tietoa esim. CDC:n sivuilla osoitteessa: http://www.cdc. gov/dpdx/. Parasitemia-asteen määrittäminen Parasitemia-asteen määrittämiseksi tulisi laskea n. 5000 punasolua kohti kaikki infektoituneet punasolut. Laskemiseen voidaan käyttää ruudukko-okulaaria (Miller): pienestä ruudusta (1/10) lasketaan kaikki punasolut ja isosta ruudusta infektoituneet punasolut. Vaikka punasolussa olisi useita plasmodeja yhdessä solussa, se lasketaan yhdeksi infektoituneeksi punasoluksi. Jos punasolun sisällä on vain gametosyyttejä, niin solua ei määritetä positiiviseksi. Mikrofi lariat Mikrofilariat ovat aikuisen nematoda-naarasmadon synnyttämiä poikasia, jotka odottavat verenkierrossa pääsyä hyönteisen mukana uuteen isäntään. Filariaaseja esiintyy lähinnä trooppisissa maissa päiväntasaajan molemmin puolin2. Lymfaattista filariaasia aiheuttavat useat eri madot, Wüchereria bancrofti, Brugia malayi ja B. timori, joista kaksi jälkimmäistä esiintyy Aasiassa ja ensimmäinen maailmanlaajuisesti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Yhteistä näille hyttysten levittämille mikrofilarioille on, että aikuiset madot ovat pitkäikäisiä ja asuvat imusuonissa. Imusuonen tukkeumasta aiheutuva elefanttijalka on infektion yleisin oire. Loa loa, jota levittävät mangokärpäset Länsi- ja Keski Afrikassa, aiheuttavat loiaasia. Loa loan aikuiset elävät ihonalaisessa kudoksessa, ja filariat lähinnä keuhkoissa, joista siirtyvät vereen. Kuva 2. Mikrofi laria (A), babesia (B), trypanosoma (C) ja toisintokuumeborrelia (D) voivat esiintyä harvinaisina sivulöydöksinä veren sivelyvalmisteessa. Kuvat A-C Elisabet Tyyni/HUSLAB ja kuva D Suvi Timonen/HUSLAB. Infektion yleisimmät oireet ovat paikalliset ihon turpoamiset. Kolmas yleinen filaria trooppisissa maissa on Onchocerca volvulus, mäkärien levittämä jokisokeuden aiheuttaja, mutta Onchocercia ei löydy verinäytteistä, vaan ns. skin snip -näytteistä. Mikrofilarioita voi nähdä veren sively- tai paksupisaranäytteessä. Selkein tuntomerkki lienee, että kuten kuvasta 2A näkyy, ne muistuttavat selkeästi matoa. Muoto on ohut ja pitkulainen, sisällä on soluja, joiden tumat ovat värjäytyneet Giemsalla tummiksi ja toinen pää on ohut häntä ja toinen paksumpi. Paksummassa päässä on filarian suu. Tarkempi mikrofilarioiden lajintunnistus perustuu potilaan matka-anamneesitiedon lisäksi filarioiden vaipallisuuteen tai vaipattomuuteen, tumien sijoittumiseen ja kokoon, ja on syytä jättää erikoislaboratorion vastuulle. Positiivisesta filaria-löydöksestä lähetetään löydetyn filarian sisältävä näytelasi ja muut värjäämättömät preparaatit erikoislaboratorioon lajintunnistusta varten. Infektiota epäiltäessä voidaan filarioita etsiä suuremmasta näytemäärästä suodattamalla hepariiniverta ja mikroskopoimalla suodatinta, tällöin tutkimuspyyntö on B -MiFi. Trypanosomat Trypanosomat ovat itiöeläimiä, joita levittävät Afrikassa tsetse-kärpäset ja Amerikan mantereella luteet. Tauti on trooppinen, ja sitä aiheuttaa kaksi lajia, Trypanosoma cruzi Amerikassa3 ja Trypanosoma brucei ssp. Afrikassa. Jälkimmäisestä on olemassa kahta eri muotoa, itäinen T. brucei rhodesiense ja läntinen T. brucei gambience4. Afrikassa tautia kutsutaan myös unitaudiksi sen aiheuttamien neurologisten oireiden takia. Molemmilla mantereilla infektio on vaarallinen ja sillä on hoidettunakin korkea kuolleisuus. Suomessa trypanosomat ovat erittäin harvinaisia, viime vuosikymmeniltä tiedetään pari tapausta. Harvinaisuudestaan huolimatta veren sivelynäytteiden mikroskopoijan on hyvä muistaa tämänkin satunnaislöydöksen mahdollisuus. Veren sivelyvalmisteessa trypanosomien trypomastigoottimuoto näyttää kiemuraiselta puolikuulta, jolla on sivullaan unduloiva membraani ja keskellä tummemmaksi värjäytynyt tuma (Kuva 2C). Toisessa päässä näkyy siima. Kiemuraiset trypanosomat löytyvät punasolujen välistä. Infektiota epäiltäessä voidaan näyte ottaa myös imusolmuk- A. B. D. Jatkuu sivulla 27


Moodi No 6 | 2016
To see the actual publication please follow the link above