AJANKOHTA I S TA 18 Moodi 1/2013 TEEMA: K L I I N I N E N K E M I A Vastasyntyneiden aineen-vaihduntatautien seulonta PÄIVI MYLLYNEN Kirjoittaja on LT, FM (toksikologia) ja farmakologian ja toksikologian dosentti, joka toimii vt. erikoislääkärinä vastaten aineenvaihduntasairauksien tutkimuksista NordLab Oulussa LEILA RISTELI Kirjoittaja on LKT, FM sekä lääketieteellisen biokemian ja kliinisen kemian dosentti, joka toimii NordLab-liikelaitoksen johtavana lääkärinä Johdanto Suomi on länsimaista viimeisenä aloittanut vakavien perinnöllisten aineenvaihdunta-sairauksien seulonnan vastasyntyneiltä. Analyysit keskitetään Saske-keskukseen Turkuun. Näyte otetaan ihopistolla kan-tapäästä lapsen ollessa 2 – 5 vrk:n ikäinen. Vaikka tutkimus ei paljasta kaikkia vakavia aineenvaihduntasairauksia, sen perusteella aloitettu hoito voi onnellisessa tapauksessa estää lapsen vakavan vammautumisen tai kuoleman. Mitä nämä sairaudet ovat Perinnölliset aineenvaihduntasairaudet ovat suuri joukko erilaisia tauteja, jotka voi-vat aiheuttaa oireita useiden elinten toimin-nassa. Näitä tauteja tunnetaan satoja, ja uu-sia löytyy koko ajan. Tarkkoja tietoja kaik-kien näiden yleisyydestä Suomessa ei ole saatavilla. Jokainen niistä on kuitenkin erit-täin harvinainen, ja yhtä yksittäistä sairaut-ta todetaan vuosittain Suomessa enintään muutamalla lapsella. Ns. suomalaiseen tau-tiperimään kuuluvat perinnölliset sairaudet ovat meillä yleisempiä kuin muualla. Toi-saalta osa muualta tunnetuista perinnölli-sistä aineenvaihduntasairauksista on Suo-messa lähes tuntemattomia, hyvänä esi-merkkinä useimmissa maissa tavallisin tä-män ryhmän sairaus fenyyliketonuria. Nämä sairaudet johtuvat virheistä ent-syymien, kuljetusproteiinien tai muita tär-keitä tehtäviä soluissa hoitavien proteii-nien geeneissä. Virhe häiritsee solujen toi-mintaa ja johtaa lopulta oireisiin. Huomat-tava osa perinnöllisistä aineenvaihdunta-sairauksista on peittyvästi periytyviä, jol-loin mutaatio siirtyy terveiden kantajien välityksellä sukupolvesta toiseen. Sairaus ilmenee vasta silloin, kun lapsi perii tau-timutaation sekä äidiltä että isältä, jois-ta kumpikin on terve mutaation kantaja. Lapsen sairaus onkin yleensä yllätys, eikä kummankaan vanhemman suvussa ole to-dettu sitä aikaisemmin. Useimmat perinnöllisiä aineenvaihdun-tasairauksia sairastavat lapset ovat syntyes-sään oireettomia. Oireita voi ilmetä muu-taman päivän iässä tai vasta myöhemmin lapsuuden aikana; joskus diagnoosiin pääs-tään vasta aikuisiällä. Pahimmillaan sairaus voi johtaa lapsen menehtymiseen ensim-mäisinä elinpäivinä. Nopeasti henkeä uh-kaaviksi kehittyviä sairauksia ovat esimer-kiksi suomalaiseen tautiperimään kuulu-va nonketoottinen hyperglysinemia ja vas-tasyntyneisyyskaudella alkavat ureasyklin häiriöt. Näistä tilanteista vain ureasyklin häiriöihin on olemassa tehokkaita hoitoja. Osa perinnöllisistä aineenvaihduntasai-rauksista löydetään, kun taaperon tai leik-ki- ikäisen kehitys pysähtyy tai alkaa taantua. Toisinaan sairaus näyttäytyy niin, että vä-häiseltä vaikuttava infektio tai muu rasitus heikentää lapsen yleistilaa dramaattisesti. Samankin taudin vaikeusaste voi vaih-della eri potilailla, riippuen sairauden taus-talla olevasta geenivirheestä tai tarkem-min tuntemattomista muista tekijöistä. Esim. keskipitkäketjuisten rasvahappojen asyyli-CoA-dehydrogenaasin puutokses-sa (MCAD-entsyymin puutos) osa potilais-ta kuolee metaboliseen kriisiin varhaislap-suudessa, osalla on vaihtelevasti oireita ja jotkut saattavat olla jopa täysin oireetto-mia. Perinnöllisten aineenvaihduntasairauk-sien hoitomahdollisuudet vaihtelevat. Osaa voidaan hoitaa tehokkaasti erikoisruokava-liolla tai lääkkeillä. Riittävän varhain aloi-tetun hoidon turvin lapsen kehitys voi ol-la jokseenkin normaali. Toisaalta on myös sairauksia, joihin ei toistaiseksi tunneta mi-tään spesifistä hoitoa. Perinnöllisten aineenvaihduntasairauksien seulonta Synnynnäisten aineenvaihduntasairauk-sien seulonta aloitettiin Amerikassa ja Eu-roopassa 1960-luvulla, kun Robert Guthrie kehitti yksinkertaisen ja edullisen testin fenyyliketonurian (PKU:n) seulomiseen. Massaspektrometristen menetelmien ke-hittyminen on mahdollistanut seulontojen laajentamisen yhä suurempaan joukkoon sairauksia. Eri maiden tilanteet ovat erilai-sia mm. seulottavien sairauksien lukumää-rän ja tutkimusten keskittämisen suhteen. Seulontojen myötä useista aineenvaih-duntasairauksista on alettu löytää myös lievempiä tai jopa oireettomia variantteja aiemmin tunnettujen vaikeaoireisten tau-timuotojen lisäksi. WHO:n seulottavien sairauksien kritee-reihin kuuluu se, että taudinkulkuun voi-daan vaikuttaa, mikäli diagnoosiin pääs-tään ajoissa. Niinpä perinnöllisten aineen-vaihduntasairauksienkin seulontaa linjat-taessa on keskitetty sellaisiin tiloihin, jois-sa riittävän varhain aloitettu hoito voi estää vaikeiden oireiden kehittymisen tai jossa hoidolla pystytään merkittävästi lievittä-mään oireita. Moniin suomalaisen tautipe-rimän tauteihin ei ole olemassa tehokasta hoitoa, minkä takia ne eivät hyviä ehdok-kaita seulonnoilla etsittäviksi sairauksik-si (esim. nonketoottinen hyperglysinemia, AGU-tauti ja Sallan tauti). Nykyisin pystytään seulomaan useita kymmeniä perinnöllisiä aineenvaihdun-tasairauksia vastasyntyneeltä otetusta ve-ripisaranäytteestä käyttäen mm. tandem-massaspektrometriaa ja immunokemialli-sia menetelmiä. Seulontanäyte otetaan 2 - 106 Moodi 3-4/2016
Moodi No 3-4 | 2016
To see the actual publication please follow the link above