Teihin investointi maksaa
itsensä takaisin
”Joko löydän tien tai teen sen”
Otsikossa puunilaissodan sotapäällikköä,
Hannibal Barkaa, siteeraten
pohdinta kohdistuu siihen, onko
oman tien rakennuttaminen uhka
vai mahdollisuus? Kannattaako tieosuuskuntaan
lähteä mukaan? Metsänomistaja
Jouko Laitisella on kokemusta
yksityisteistä monen vuosikymmenen
osalta. Tieosakkaana
Laitinen on ollut vuodesta 1986 lähtien.
Osakkaana omistusta on noin 12
kilometrin tiehen ja kokonaan omassa
omistuksessa metsätietä on vajaa
kolme kilometriä.
Oman tien abc
Kahdeksan vuotta sitten vuonna 2012
tilan alueelle tehtiin iso tieremontti.
Jo olemassa olevalle tielle tehtiin perusparannusta
ja uutta tietä rakennettiin
noin saman verran lisää, kun
sitä oli valmiiksi olemassa. Kustannuksia
remontille tuli yhteensä noin
30 tuhatta euroa, joista suurin piirtein
puolet kului parannukseen ja toiset
puolet uuden tien rakentamiseen. Kemera
tuella oli tällöin suuri vaikutus
tieprojektin rahoitukseen. Jopa noin 40
prosenttia hankkeesta rahoitettiin Kemeran
avulla kahdeksan vuotta sitten.
Tämän investoinnin jälkeen tiehen ei
ole juurikaan kulunut kustannuksia.
Nykypäivänä teiden suunnittelusta,
rakentamisesta ja valvonnasta vastaavat
usein metsänhoitoyhdistykset.
Suunnitteluvaiheessa metsänomistajalla
on mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen
ja esittää omia toiveitaan.
Esimerkiksi Laitisen toive ohjata tie
tontilla olevien rakennusten vierestä
otettiin huomioon toteutuksessa.
Maanomistajan toiveet otetaan lähtökohtaisesti
hyvin vastaan, ja näin tiestä
saa vielä enemmän iloa irti.
Ennen rakentamisen aloittamista
suoritetaan tarvittavat hakkuut tien
tieltä, sekä raivaustöitä pientareille.
Valmiin tien ylläpito tapahtuu metsänomistajan
omalla kustannuksella.
Tarvittavia ylläpitotöitä ovat muun
muassa vuosittainen lanaus, pientareiden
niittäminen sekä kelirikkokohtien
kunnostaminen. Kysymysten ja
huolten herätessä ei jäädä yksin, vaan
metsäammattilaiset sekä puunostajat
antavat tarvittaessa ohjeistusta tien
ylläpitoon liittyvissä asioissa.
Tiet ovat pysyneet tilan alueella hyvässä
kunnossa, ja hanke onnistui kokonaisuutena
hyvin. Kelirikkoja ei ole
läheskään vuosittain. Myöhemmin
tiehen on tehty jatkoa omakustanteisesti
noin puolen kilometrin matkalta.
Vahingon sattuessa puunostajat
korvaavat itse aiheuttamansa vauriot,
esimerkiksi jos tiellä tehty kuormaus
vahingoittaa tietä. Korvaus toteutetaan
työnä, korjaamalla hajotetut kohdat
esimerkiksi lisäämällä mursketta.
Tieosakkuus on myös vaihtoehto
Tiekokouksissa käsitellään vuoden
aikana tulleet muutokset osakkaisiin,
tieyksikkömaksu seuraavalle vuodelle
ja hyväksytään tulevan vuoden
talousarvio sekä tarkastellaan kuluneen
vuoden taloustilannetta. Osakkailla
on siis konkreettinen mahdollisuus
vaikuttaa osakunnan asioihin.
Koska kyseisellä tiellä valtaosa
osakkaista on kesäasukkaita, kokouksiin
osallistuu vain arviolta 5-10
prosenttia osuuksia omistavista. Tiemaksu
tältä 12 kilometrin tieltä on
osakkaalta noin 1500 euroa vuodessa.
Tienkäyttölupia pyydetään yhteisellä
tiellä satunnaisesti, Laitisen omalla
tiellä kysynnästä ei juurikaan ole rasitetta.
Tienkäyttömaksu määritetään
tiekokouksessa vuosittain. Osakkaat
eivät luonnollisesti joudu maksamaan
maksua omistamastaan tiestä.
Tien käyttöön kannattaa antaa välillä
lupia myös muihin tarkoituksiin.
Laitisen omalla tiellä saavat hirviporukat
liikkua korvauksetta, hirvenmetsästys
on osaltaan tärkeää metsänhoitotyötä.
Ehdottomasti mahdollisuus
Metsänomistajan oma asenne tieverkon
ylläpitoon on positiivinen. Logistiikan
kannalta teillä on parantava
vaikutus puukaupan osalta. Hyväkuntoisten
teiden ansiosta puunkuljetukset
onnistuvat talvisin ja kesäisin
kuivilla keleillä ilman murheita. Tieasioissa
investoinnit maksavat itsensä
usein takaisin. Toimivien tieyhteyksien
avulla myös metsänhoitotyöt sujuvat
kätevämmin ja metsään on helppoa
mennä vapaa-ajalla.
Teksti ja kuvat: Tuuli Laitinen
MHY JÄSENLEHTI 1/2021 15