KISE_20170211_07

Kirkonseutu | No 3 • 2017

11.2.2017 Kirkonseutu 3/2017 7 Kirkkoisissä on dynaamista voimaa Kirkkoisillä on ollut vahva vaikutus kirkkoon ja myös muuhun yhteiskuntaan. Juhana Unkuri Kirkkoisiksi kutsutaan kristinuskon alkuvaiheen vaikutusvaltaisimpia teologeja ja kirjoittajia, jotka muotoilivat kristinuskon opillista perustaa. He vaikuttivat ensimmäisen vuosisadan loppupuoliskolta kahdeksanteen vuosisataan saakka. - Kirkkoisät olivat kristilliseen uskoon ja elämäntapaan sitoutuneita kristittyjä, jotka osoittivat rohkeutta sekä hengellistä lujuutta ja johtajuutta. Kristillisen uskon ytimiin menneet kirkkoisät kävivät dialogia aikansa kulttuurien kanssa. Uusi testamentti oli heille tuore innostuksen lähde, teologian tohtori ja Suomen patristisen seuran varapuheenjohtaja Ari Ojell kuvailee. Kirkkoisien vaikutuskanavia olivat saarnat ja kirjeet sekä teologiset ja moraaliset kirjoitukset. Vainojen aikana ensimmäiset kirkkoisät puolustivat kristinuskoa ja pyrkivät samalla vakuuttamaan maalliset hallitsijat siitä, että kristinusko oli turvallinen uskonto ja ”tosi filosofia” vastauksena kaikille viisauden etsijöille. - Ulkoisen tilanteen muuttuessa uskon puolustamisesta voitiin siirtyä uskonsisällöistä keskustelemiseen. Raamatun lisäksi kirkkoisät korostivat yhteyttä apostoliseen traditioon eli ensimmäisten kristillisten opettajien jatkumoon Jeesuksesta alkaen, Ojell kertoo. Kirkkoisät jaetaan kirjoituskielensä mukaisesti pääosin latinalaisiin ja kreikkalaisiin kirkkoisiin. Kolmas merkittävä kieliryhmä on syyriaksi kirjoittaneet isät. Kirkkoisät-kunnianimeä alettiin käyttää jo 400-luvulla niistä kirkon opettajista, joilla oli laajasti tunnustettu auktoriteettiasema. Kirkkoisät vaikuttivat kaikkialla Rooman valtakunnassa, joka ulottui Länsi- ja Etelä-Euroopasta aina Pohjois-Afrikkaan, Vähä-Aasiaan ja Palestiinan alueelle saakka. - Meidän on nykyisessä monikulttuurisuuskeskustelussa hyödyllistä tiedostaa kirkkomme teologinen syntytausta. Kristinusko syntyi juutalaisista juurista hellenistisessä yleiskulttuurissa, jossa oli monikansallisuutta ja monikulttuurisuutta. Kristinuskon tausta ei ole erityisen eurooppalainen, vaan monet keskeisimmät kirkkoisät vaikuttivat Pohjois-Afrikassa sekä nykyisen Turkin ja Syyrian alueilla. Sosiaalista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta Kirkkoisät uudistivat yhteiskunnallista ajattelua edistäessään sosiaalista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta patriarkaalisen kulttuurin rajoissa. Kristillisen opin mukaisesti ihmisillä on yhtäläinen arvo Jumalan edessä. - Köyhien ja puutteenalaisten arvo tunnustettiin ja diakoninen elämänasenne nousi esiin. Lapset nähtiin vanhempien omaisuutena, tyttölapset saatettiin jättää heitteille tai surmata. Kirkkoisien edustaman ajattelun myötä lapsen asema itsessään arvokkaana persoonana voimistui. Kirkkoisien aikana yleiskulttuuri ei tukenut naisten julkista johtajuutta, ja naisten julkinen asema oli muutenkin huono. - Varhaisessa kirkossa naiset saivat uusia tapoja sosiaaliseen johtajuuteen esimerkiksi uuden luostarilaitoksen myötä. Tämä sisälsi samalla kehityksen siemenen naisten aseman laajempaan muuttumiseen. Lisäksi myös kouluttamattomien ihmisten arvo tunnustettiin. Ei museotavaraa Kirkkoisien opetuksilla on ollut vahva vaikutus kirkkoon aina näihin päiviin. - Reformaation aikana 1500-luvulla palattiin paitsi Raamattuun myös muuhun alkukirkon uskonilmaukseen. Kirkkoisien teksteistä ei poimittu enää vain yksittäisiä lauseita vaan tekstejä luettiin kokonaisuuksina. Kirkkoisien ajattelu rikastutti reformaation teologiaa, Ojell sanoo. Katolista kirkkoa uudistettiin voimakkaasti 1960-luvulla Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa. - Katolisen kirkon ekumeenisen avautumisen ja uuden raikkaan ajattelun taustalla oli kirkkoisien opetuksia tutkineita teologeja. Katolisessa kirkossa tradition merkitys on toki ollut aina vahva. Kirkkoisien opetukset pääsivät ylipäätään hyvin esiin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. - Sodan jälkeen oli ankeat ja surulliset tunnelmat. Kirkkoisät nähtiin kirkossa yhteisenä maaperänä, jolle alettiin rakentaa uutta ekumeenista ajattelua. Kirkkoisien opetukset eivät ole olleet museotavaraa. Niissä on nähty erityistä voimaa, joka auttaa uudistamaan traditiota yhä uudestaan. Teologiaa ja elämänviisautta Ojell kannustaa nykylukijoita perehtymään kirkkoisien teksteihin. - Niissä on välitöntä kosketusta Raamatun teksteihin. Kirkkoisien tekstien lukeminen on yhtä aikaa hengellinen ja intellektuaalinen kokemus. Samalla voi avautua luovemmalle ja kuuntelevammalle tavalle lukea Raamattua. - Kirkkoisien teksteissä on erilaisia tasoja, niissä on sekä teologiaa että elämänviisautta. Heidän ajattelustaan rikastuminen ei vaadi teologista asiantuntemusta. Ojellin mielestä kirkkoisiltä ei saa välttämättä suoria vastauksia tämän päivän kysymyksiin. - Heidän tekstinsä sisältävät kuitenkin ajatuksen, että kristitty saa paitsi pohdiskella ja märehtiä myös kyseenalaistaa asioita. Kriittinen avoimuus ei tapahdu hengellisen rikastumisen kustannuksella tai päinvastoin. Vahva hengellinen sisältö vapauttaa ajattelemaan asioita rikkaammin. Yksi kirkon apostolisen tradition ja kirkkoisien viesteistä on se, että uskon kohteena ei pidä olla ihmisen oma ajatus Jumalasta, vaan Jumala itse. > ARI OJELLIN TEKSTIVINKIT Peter Halldorf: 21 kirkkoisää. Kristillisen uskon muotoutumisen historiaa. ”Erinomainen kansantajuinen yleisesitys kirkkoisien elämään ja ajatteluun.” Johannes Krysostomos: Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista I-II. Suom. Serafim Seppälä. ”Luetaan Raamattua yhdessä 300 ja 400-lukujen vaihteen tärkeimmän kreikaksi kirjoittaneen kirkkoisän Johannes Kultasuun kanssa!” Augustinus: Tunnustukset. Suom. Otto Lakka. ”Omaelämänkerrallista kristillistä viisautta lännen kirkon vaikutusvaltaisimmalta opettajalta 300 ja 400-lukujen taitteesta.” Efraim Syyrialainen: Paratiisihymnit. Suom. Serafim Seppälä. ”Syyrialainen vaihtoehto 300-luvulta: ylistyslauluja, joissa oppi kohtaa runouden.” Kirkkoisät vaikuttivat Pohjois-Afrikassa sekä nykyisen Turkin ja Syyrian alueilla.


Kirkonseutu | No 3 • 2017
To see the actual publication please follow the link above