KISE_20170128_08

Kirkonseutu | No 2 • 2017

8 Kirkonseutu 2/2017 28.1.2017 Pelimannit avaavat kevään RISTINKIRKON kevätkonserttisarjan avaa tänä vuonna Suomen suurin pelimanniorkesteri. OAS eli Orivesi All Stars on perustettu vuonna 2011 Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämillä Oriveden kansanmusiikkikursseilla. Yhtyettä on alusta asti luotsannut akateeminen kansanpelimanni Antti Järvelä. OAS ei ole yhtye perinteisessä mielessä, vaan soittokollektiivi, johon saa tulla kuka vain soittamaan, millä instrumentilla tahansa, kunhan opettelee soitettavat kappaleet ja yhtyeelle muokatun ilmaisun. Kaikki yhtyeessä soittavat ja laulavat ovat tähtiä - ryhmässä ei tehdä eroa, oletko harrastaja vai ammattisoittaja. Molempia ryhmässä on runsaasti. Tärkeintä on soittamisen ilon löytäminen sekä uuden oppiminen, kokeminen ja jakaminen. Ikähaitari ryhmässä on n. 10-85 vuotta, maantieteellinen kattavuus on vähintään akselilla Saksa-Oulu-USA. Usein jopa sadan soittajan yhtyettä pääsee kuulemaan Lahden Ristinkirkossa sunnuntaina 12.2. kello 16. Ohjelmisto koostuu perinteisestä ja uudemmasta sävelletystä yhtyeelle sovitetusta kansanmusiikista. Luvassa on mielenkiintoinen musiikki-ilta. Konserttiin on vapaa pääsy, käsiohjelma 10/5 euroa Yhtyeen vetäjänä toimii Antti Järvelä. VELI-JUSSI LIETSALA Kuin kukkia tien varrelle Musiikki tuo turvaa ja lohtua saattohoidettavalle lähdön hetkellä. Laura Visapää Kun Heli Heikkilä istui 96-vuotiaan isoäitinsä vuoteen vierellä tämän viimeisinä elinpäivinä, hän lauloi. - Lauloin isoäidille virsiä, joista tiesin hänen pitävän. Vaikka isoäiti ei enää juuri itse pystynyt puhumaan tai laulamaan, hän puristi kättäni laulun tahdissa. Heikkilän isoäiti kuoli Jobin kirjan sanoin ”elämästä kylliksi saaneena”. Tästä Heikkilän kokemuksesta ja omasta musiikkiharrastuksesta lähti liikkeelle hänen opinnäytetyönsä musiikin käytöstä saattohoidossa. Jyväskylän yliopiston musiikinlaitokselle tehty kandityö Saatanko sävelin liittyy musiikkiterapian opintoihin. Kandityön empiirinen aineisto perustuu Jyränkölän setlementin saattohoidon vapaaehtoistyöntekijöille tehtyyn kyselyyn. Heikkilän tutkielmassa yhdistyvät saattohoito, vapaaehtoistyö ja musiikki - Musiikin vaikutuksista on tiedetty jo kauan. Kuuloaisti on yleensä viimeinen, joka ihmisen aisteista toimii. Olen kuullut kertomuksia, miten hyvinkin lähellä kuolemaa oleva ihminen saattaa vielä reagoida lauluun. Saattohoito keskittyy kuolevan hyvinvointiin, kun parantavaa hoitoa ei enää ole. - Saattohoito on lempeää läsnäoloa. Kuolevan hyvinvoinnilla on neljä ulottuvuutta: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen. Musiikilla voidaan vaikuttaa erityisesti psyykkiseen, sosiaaliseen ja hengelliseen ulottuvuuteen. Kuoleman läheisyys on useimmiten myös kriisi. Kuolemassa pelottaa sen tuntemattomuus. Lähellä kuolemaa ihminen käy läpi suruprosessin eri vaiheineen. - Musiikilla voidaan laittaa kukkia tien varteen ja toivottaa hyvää matkaa, kuvaa Heikkilä. Saattohoito lähti liikkeelle Englannista hospice-liikkeenä, joka peräänkuulutti laitoshoidon tilalle inhimillisempää kuolevan kohtaamista. ”Kun ei voida tehdä enää mitään, voidaan tehdä vielä paljon”. Heikkilä sanoo, että jo toisen ihmisen läsnäolo kuolevan luona luo turvallisuuden tunnetta ja toisen ihmisen ääni auttaa hahmottamaan todellisuutta. - Musiikki tuo turvaa ja lohtua ja välittää myötäelämistä. Sillä voidaan ilmaista sellaista, mihin ei ole sanoja. Musiikki on elämän läsnäoloa kuolevan luona. Vaikka kuoleva ei pysty enää kommunikoimaan, musiikin mahdollisuudet eivät lopu. - Meidän kulttuuriimme on aina kuulunut virsien laulaminen kuolevan luona. Jos saattohoidon aikana hengelliset kysymykset nousevat esille, musiikilla on siihen osa-alueeseen paljon annettavaa paitsi sävelinä, myös sanoina. Virret ja hengelliset laulut ovat rukousta. Heikkilä iloitsee, että kyselytutkimuksen mukaan jokainen saattohoitaja on käyttänyt musiikkia, luonut kuolevalle äänimaailman laululla, hyräilyllä tai soitolla. - Olen iloinen, että musiikkia on käytetty luontevasti saattohoidossa. Sillä hetkellä ei mietitä, osaako laulaa tai hyräillä nuotilleen. Saattohoitajat eivät rajanneet musiikkia virsiin tai muuhun hengelliseen musiikkiin. Kaikkea on käytetty virsistä humppaan. - Saattohoidossa on laulettu kuolevalle merkityksellisiä lauluja. Helposti ajatellaan kapeaalaisesti, että lähdön hetkellä virret ovat ainoa oikea valinta, mutta kuolevan oma mielimusiikki vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Mikäli saattohoitaja ei tiedä lempimusiikkia, lapsuudesta tutut kehtolaulut, koululaulut ja muut elämän kaaren alkupuolelle vievät laulut ovat hyviä. Kaikille musiikki ei kuitenkaan ole merkityksellistä ja kaikki eivät jaksa ääntä. Tätä tulee kunnioittaa ja arvioida jokaisen saatettavan kohdalla. Jokainen on ainutkertainen ja jokaisen lähtö on arvokas hetki. Tutkimukset viittaavat siihen, että musiikilla voidaan vaikuttaa myönteisesti myös elämän loppuvaiheessa. Musiikin avulla voidaan lähtijälle toivottaa: Hyvää matkaa! Heli Heikkilä on Heinolan seurakunnan varhaiskasvatuksen työalajohtaja. LAURA VISAPÄÄ Reilut 68% lahtelaisista kirkon jäseniä LAHTELAISISTA kirkkoon kuuluu 68,4 prosenttia. Vuonna 2015 vastaava luku oli 68,5 prosenttia. Kirkkoon kuuluvien jäsenten määrä Lahdessa vuoden 2016 lopussa oli n. 81 700 ihmistä. Kirkon jäsenten osuus Suomen väestöstä laski vuoden takaisesta yhden prosenttiyksikön. Kirkkoon kuuluu 71,9 prosenttia suomalaisista. Koko evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä oli vuoden 2016 lopussa 3 956 277. Kaikkiaan noin 50 100 suomalaista erosi viime vuoden aikana kirkon jäsenyydestä, samalla noin 17 000 liittyi kirkkoon. Vuoden 2016 aikana kastettiin 36 600 alle 1-vuotiasta, ja kirkon jäsenistä kuoli 44 800. Kirkkoon liittyjissä aktiivisimpia olivat 30−39-vuotiaat miehet sekä 20−29-vuotiaat naiset. Lähes puolet (48 %) kaikista liittyneistä kuului näihin ikäluokkiin. Kirkosta erosivat eniten 20−29-vuotiaat, joita oli 29 prosenttia.


Kirkonseutu | No 2 • 2017
To see the actual publication please follow the link above