23.4.2016 Kirkonseutu 8/2016 9 Laura Visapää - TYÖN linja jatkuu saman-laisena kuin tähänkin asti: evankeliumia kaikille ja arjen tekoja, kuvaa Miika Hämä-läinen työnäkyään. Hämäläinen valittiin Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherraksi tammikuussa. Sitä ennen hän toimi kolme vuotta saman seurakunnan vt. kirkkoherrana. Kirkko-herran viransijaisuutta edelsi muutama vuosi lähetys-pappina ja toistakymmentä vuotta nuorisopappina. Virkaanasettamisen toi-mittaa Ristinkirkossa Tam-pereen piispa Matti Repo helatorstaina aamumessussa. Kirkko palvelee Jumalaa ja ihmisiä. Hämäläinen muistuttaa, että seurakunta ei kiillota omaa kilpeään, vaan on välikappale. – Kirkko ei ole omalla asiallaan. Olemme välikap-paleita, jotta Jumalan tar-koittama hyvä voisi toteutua ihmisten elämässä. Hämäläisen teesit kirkko-herranvaalissa olivat hengel-lisen elämän vahvistaminen, kirkon ykseyden lujitta-minen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja heikoim-mista huolehtiminen. – Jo Lutherin perus-ajatus oli, että usko näkyy rakkautena, eikä se ajatus ole minnekään hävinnyt. Lapsiperheiden hyvinvointi, maahanmuuttajien kotout-taminen, yksinhuoltajien arjen jakaminen ja vanhusten auttaminen ovat osa kirkon työtä. – Heikoimmista huoleh-timisen ymmärtävät kaikki. Kirkko ei kuitenkaan ole sosiaaliturvan jatke, vaan se elää Raamatun sanasta, Jumalan kehotuksista ja rukouksista. Työntekijääkin joskus askarruttaa, miten saada kirkon hengellinen sanoma perille. Kirkolla on yhteinen usko, josta käsin kirkko on liikkeellä. Sama Raamattu, yhteinen menneet elämän myrskyissä sodan ja nälän läpi, he ovat kiitollisia ruuasta, kodista, rauhasta. Siinä on opittavaa. Kristinuskoa syytetään ilottomuudesta. Osan ilot-tomuudesta selittää jäyhä kansanluonteemme. – Totuus kuitenkin on, että maailmassa on paljon kärsimystä. Ihminen mie-lellään ohittaa toisten kär-simyksen, ei halua pysähtyä. Kristityn tehtävä on kulkea kärsivän rinnalla, rukoilla ja välittää toivoa, joka ylittää katoavaisuuden rajan. Viime syksynä lähim-mäisen rinnalla kulkeminen näkyi erityisesti pakolaisten tullessa Hennalaan. – Pakolaiset tarvitsevat samaa kuin ketkä muut ta-hansa: ruokaa, kodin, toisia ihmisiä. Hyvä suhde seura-kuntaan auttaa heitä kotou-tumaan. Meidän ei tarvitse tinkiä omista arvoistamme. Voimme olla selkeästi kris-tittyjä ja kunnioittaa tois-uskoisten vakaumusta. Ti-laisuuden tullen voi kertoa, mihin me uskomme. Ilosa-noma voi koskettaa ihmistä kohtaamisten kautta. Seurakunnassa maahan-muuttaja oppii kieltä, tu-tustuu ihmisiin ja on mukana suomalaisessa yhteisössä. – Ei ole hyysäämistä, kun tarjoaa pakolaiselle mahdollisuuksia tutustua Suomeen ja suomalaisiin. Puhumattomuus ja eristä-minen lisäävät ongelmia, mutta ovien avaaminen eh-käisee radikalismin syntyä. Seurakunnassa on havaittu, että urheilu on hyvä tilaisuus tutustua kulttuurien kesken, samoin kokkaaminen yh-dessä ja kielen opettaminen. Parhaimmillaan seurakunta voi olla esimerkkinä muulle yhteiskunnalle, vaikka käytännössä seurakunnat, kunnat ja järjestöt ratkovat maahanmuuttajien asioita yhdessä. Miika Hämäläisen lap-suudenkoti oli uskovainen, jossa usko oli vilpitöntä ja iloista. Hämäläisen isä oli pitkään Joutjärven seura-kunnan kirkkoherrana. – Vanhemmat kutsuivat seurakuntanuoria kotiinsa, ja meillä saattoi olla 30 nuorta kylässä. Omasta rippikou-lusta jäi hyvät muistot, sa-moin isosvuosilta. Ammatinvalintaa Hä-mäläinen kävi liikunnan-opettajan, lääkärin ja papin kesken. Nuorena hän kolusi monet Lahden urheilu-seurat läpi. Hiihtoa, me-lontaa, painia, jalkapalloa, juoksua, vain koripallo jäi kokeilematta. – Koripallo jäi luon-nonvalinnan kautta väliin lyhyeltä pojalta, nauraa Hämäläinen. Lukio-opintojen loppu-vaiheessa hän päätti pyrkiä teologiseen tiedekuntaan, koska koki Jumalan kutsun papin työhön. Urheilu jäi Hämäläi-selle kuitenkin tärkeäksi harrastukseksi. Kun oma jälkikasvu pelaa Reippaassa, kirkkoherra on valmentaja-ringissä. Oma kunto nousee painisalissa, hiihtoladulla ja jalkapallokentällä. – Urheiluseuroilla pitäisi olla myös sellaisia polkuja, joille kaikki pääsevät mu-kaan perheen varallisuudesta riippumatta. Elämä on Ju-malan lahja, ja liikunta osa tuota lahjaa. Koros-tetaan sitä, mikä pitää meidät yhdessä. KARJALAINEN laulajapoika, baritoni Hannu Musakka viettää tänä vuonna oman elä-mäntaipaleensa 70-vuotisjuhlavuotta ja esiintyy Kärkölän seurakuntakeskuksessa. Laulaja juontaa itse konserttinsa, jonka teema on Muistojen laulut. Pianistina toimii toinen karjalaispoika, Terho Marlo. Konsertti on kunnianosoitus sodissa kaa-tuneille, veteraaneille, aiemmille sukupol-ville sekä menetetylle Karjalalle. Tilaisuuden ohjelma koostuu laulajalle rakkaista lauluista, mm. Elämäni on lau-luni, Reppurin laulu, Oi kallis Suomenmaa, Finlandia, Nocturno, Oi muistatko vielä sen virren, Oi kiitos sä Luojani armollinen, Laps’ olen Karjalan.. Musakan juhlavuosi avauskonsertilla Helsingissä Karjalatalossa tammikuussa. ➜ Muistojen laulut. Kärkölän seurakunta-keskus su 24.4. klo 16. Baritoni Hannu Mu-sakka, pianisti Terho Marlo. Käsiohjelmia konserttipaikalta 10 € . Konsertin järjestä-jänä toimii Kärkölän seurakunta Muistojen laulut Kärkölässä Hannu Musakka ”Usko näkyy rakkautena” Miika Hämäläinen asetetaan kirkkoherran virkaan helatorstaina. Kun suntio-vahtimestari Joel Pekkonen ja kirkkoherra Miika Hämäläinen tapaavat, he puhuvat käytännön töistä, mutta myös uskosta, ihmisen heikkoudesta ja Jumalan armosta. usko, mutta useita näke-myksiä. Jakolinja kiteytyy usein kysymykseen, miten Raamattua pitää tulkita. – Kirkon yhdellä laidalla epäillään toisella laidalla olevia, vaikka Kristuksen pitäisi olla kaiken keskiössä. Kirkossa on aina etsitty yhdessä suuntaa uskon poh-jalta. Ihmiset ovat samaa ja ovat myös eri mieltä. Kannattaa korostaa sitä, mikä pitää meidät yhdessä, eikä sitä, mistä olemme eri mieltä. Tässä auttaa, kun pyrimme puhumaan hyvää toisistamme, ymmärtämään erilaisuutta ja rukoilemaan yhdessä. Miika Hämäläisen eräs lempikohta Raamatusta on Paavalin kirjeestä filippiläi-sille (Fil. 4:8). Siinä neuvo-taan ajattelemaan sitä mikä on totta, oikeaa ja hyvää. – Ongelmien edessä sur-raan sitä, mikä on pielessä, vaikka pitäisi huomata mikä on hyvin. Hyvän ajattele-minen ja puhuminen muok-kaavat todellisuutta, ja niillä on myös suuri terapeuttinen vaikutus. Kun tapaa van-hoja mummoja, jotka ovat
Kirkonseutu | No 8 • 2016
To see the actual publication please follow the link above