Väitökset Yksilöllinen fysioterapia auttaa liikekontrollin häiriöstä johtuvaan alaselkäkipuun Pitkittyvän alaselkäkivun taustalla voi olla vaikeus hallita selän asentoja. TtM Vesa Lehtolan väitöstutkimus osoittaa, että manuaalisen terapian ja harjoitteiden yhdistelmä on erinomaista hoitoa alaselän liikekontrollin häiriöön. Potilaiden itse kokema haitta lievittyy ja toimintakyky paranee merkittävästi. Potilaat hyötyvät enemmän yksilöllisesti räätälöidyistä harjoitusohjelmasta kuin yleisistä harjoitteista. Hoidon tulokset myös säilyvät 12 kuukauden seurannassa. Liikekontrollin häiriö on yleinen alaselkävaiva Vain 15 prosenttia alaselän kivuista kärsivistä potilaista saa tarkan diagnoosin. Näin ollen peräti 85 prosentilla potilaista on määrittelemättömiä alaselkäkipuja. Kansainvälisten hoitosuositusten mukaan alaselkäkivun eri alaryhmistä tarvitaan enemmän tutkimusta. Yhden tällaisen ryhmän muodostavat potilaat, joilla todetaan liikekontrollin häiriö. Heillä on vaikeuksia hallita selkänsä asentoa istumisen, seisomisen tai selän taivutusliikkeiden yhteydessä. Kontrollihäiriö on yleensä seuraus aiemmasta selän kipujaksosta. Tilanne on ongelmallinen senkin vuoksi, että potilaat eivät itse huomaa, että he aiheuttavat kivun provosoitumisen väärällä selän asennollaan. Toistaiseksi ei ole tiedetty tarkasti, millaisia harjoitteita kullekin alaselkäkipuiselle potilaalle tulisi suositella. Väitöstutkimuksessa selvitettiin, kumpi hoitomuoto lievittää tehokkaammin määrittelemätöntä alaselkäkipua: yksilöllisesti suunniteltu liikekontrollin häiriötä korjaava harjoittelu vai yleinen harjoittelu. Tilannetta tarkasteltiin kolmen kuukauden fysioterapiajakson jälkeen ja uudestaan 12 kuukauden kuluttua. Koehenkilöt kävivät viisi kertaa fysioterapeutilla. Käynnit sisälsivät joko yksilöllisiä tai yleisiä harjoitteita. Koehenkilöt saivat myös joka käynnillä lyhyesti manuaalista terapiaa. Fysioterapiakäyntien jälkeen he vastasivat haitta-astetta mittaavaan selkäoirekyselyyn. Manuaalisen terapian ja harjoitteiden yhdistelmähoito toimii Tutkimukseen osallistui yhteensä 70 koehenkilöä, joilla oli todettu liikekontrollin häiriö. Aineisto kerättiin vuosina 2012–2013 Kotkan alueelta. Tulokset osoittivat, että kolmen kuukauden fysioterapiajakso paransi merkittävästi molempien ryhmien vointia ja tulokset säilyivät hyvinä 12 kuukauden seurannassa. Lähtötilanteeseen verrattuna yksilöllisiä harjoitteita saaneen ryhmän tulokset olivat tilastollisesti ja kliinisesti parempia kuin yleisten harjoitteiden ryhmällä sekä haitta-asteen lievittymisen että toimintakyvyn parantumisen osalta. Tuloksia ei voi yleistää koskemaan muista syistä johtuvien selkäkipujen hoitoa. Tutkimus kuitenkin osoitti, että selän oikeanlaisen käyttämisen harjoitteleminen parantaa selkäpotilaan toimintakykyä ja lievittää selkäkivun aiheuttamaa haittaa. Samansuuntaisia havaintoja on tehty muissakin viimeaikaisissa tutkimuksissa. Vesa Lehtolan väitöstyöblogi: www.tietoaselkakivusta.fi TtM Vesa Lehtolan fysiatrian alaan kuuluva väitöskirja “Movement control impairment in recurrent subacute low back pain. A randomized controlled trial between specific movement control exercises and general exercises” tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 26.1.2017. Nuorten liikuntavammojen ehkäisy vaatii hyvää liikehallintaa Puutteellinen liikehallinta voi olla merkittävä syy lisääntyneiden liikuntavammojen taustalla. Liikehallinta voi olla heikko myös urheilijoilla, selviää TtM Mari Leppäsen väitöstutkimuksesta. Leppänen tutki liikuntavammojen ehkäisyä, vammojen yleisyyttä ja vakavuutta sekä liikehallinnan yhteyttä vakaviin polvivammoihin nuorilla salibandyn ja koripallon pelaajilla. Tutkimuksessa havaittiin, että liikuntavammoja voidaan ehkäistä monipuolisella, liikehallintaa ja lihaskuntoa kehittävillä harjoittelulla. Tehokkaiksi havaitut harjoitusohjelmat sisälsivät lihaskuntoa, tasapainoa ja ketteryyttä parantavia osioita. Harjoitteet voidaan toteuttaa ilman kalliita apuvälineitä osana alku- ja loppuverryttelyjä. Leppäsen tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten salibandyn ja koripallon pelaajien liikehallintaa ja suoritustekniikkaa kahden jalan pudotushyppy -testissä. Tutkimustulokset osoittivat, että pelaajat, jotka eivät keventäneet alastuloa joustamalla polvista, olivat suuremmassa riskissä saada vakava polvivamma kuin pelaajat, jotka laskeutuivat pehmeämmin. Pelaajien liikehallinta osoittautui heikoksi molemmissa lajeissa. Puutteellisen liikehallinnan havaittiin olevan yleistä erityisesti tytöillä. Äkillisten polvivammojen lisäksi tutkimukseen osallistuneilla pelaajilla havaittiin yllättävän paljon polven ja selän alueen rasitusvammoja. Liiallisesta tai vääränlaisesta kuormituksesta johtuvat rasitusvammat osoittautuivat jopa luultua yleisemmiksi joukkueurheilulajeissa. Tutkimuksen perusteella liikehallinnan ja suoritustekniikan parantaminen sekä jarruttavan liikkeen lisääminen hypyistä alastulojen ja suunnanmuutosten aikana on tärkeää liikuntavammojen ehkäisyssä. Puutteellinen liikehallinta voi aiheuttaa liiallista kuormitusta nivelille ja saattaa lisätä loukkaantumisriskiä sekä äkillisten että rasitusvammojen osalta. Liikuntavammat voivat aiheuttaa pitkäkestoista haittaa terveydelle ja toimintakyvylle ja pahimmillaan ne lopettavat nuoren liikunnan harrastamisen kokonaan. - Kohdennettua harjoittelua tarvitsevat etenkin nopeita suunnanmuutoksia ja jarrutuksia vaativien lajien nuoret harrastajat. Vammoja ehkäisevän monipuolisen harjoittelun tulisi olla osa jokaisen kasvavan nuoren liikuntaharjoittelua, Leppänen suosittaa. TtM Mari Leppäsen liikuntalääketieteen väitöskirja ”Prevention of injuries among youth team sports: the role of decreased movement control as a risk factor” (Liikehallinnan merkitys vammojen ehkäisyssä nuorilla palloilulajien urheilijoilla) tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 13.1.2017. Kuva: K-S foto Kontrollihäiriö on yleensä seuraus aiemmasta selän kipujaksosta. 26 Fysi 1 • 2017
Fysi | No1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above