AJANKOHTAISTA HISTORIAA Saammeko esitellä: Moodin ensimmäinen päätoimittaja Nils-Erik Saris TEKSTI: SARI KRAPPE YKUVA: SAMULI KNUUTILA hdysvaltain suurlähetystön liput liehuvat puuskaisessa tuulessa, kun astumme Moodin valokuvaajan 6 Moodi 2/2017 kanssa Moodin ensimmäisen päätoimittajan Nils-Erik Sariksen ja hänen vaimonsa Margitan valoisaan kerrostaloasuntoon Helsingin Kaivopuistossa. Karismaattinen pariskunta ottaa meidät lämpimästi vastaan. Meidät ohjataan pieneen olohuoneeseen, jonka ikkunasta siintää meri. Edustalla pilkottaa muutama luoto, jonne pikkulinnut yrittävät kovassa tuulessa parkkeerata. Nils-Erik nostaa kiikarin silmilleen, tarkkailee hetken luotoja ja ojentaa kiikarin sitten minulle. - Täältä pystyy tarkkailemaan mainiosti ensimmäisten muuttolintujen saapumista Suomeen. Tuolla luodollahan niistä monet ensimmäisenä keikkuvat. Nostan kiikarin silmilleni, mutta huomioni on kiinnittynyt paljon mielenkiintoisempiin tapahtumiin; valokuvaaja valmistelee kuvauskalustoa ja pyytää samalla Moodin perustajaa asettumaan kuvattavaksi jo ennen haastattelun alkua. Nils-Erik Saris nappaa vaimonsa kädestä kiinni ja vetää hänet kainaloonsa. Kamera räpsähtää. Hetki on niin lämmin, että toivomme saaneemme tunteen vangittua kuvaan. Nimittäin ilman tätä miestä ja kodin tukijoukkoja ei olisi myöskään Moodia – ainakaan tässä muodossa. Miten kaikki alkoi? Professori Nils-Erik Sariksen ura on hengästyttävä. Hän on biokemian kouluttaja, filosofian ja tekniikan tohtori, lääketieteen ja kirurgian kunniatohtori sekä pitkän päivätyön tehnyt biokemisti, tutkija ja professori, puhumattakaan moninaisista luottamustoimista. Jo uran alku oli epäperinteinen. - Aloitin työt ensin 1950-luvulla tutkimusassistenttina, ja sen jälkeen ylikemistin virka tuli auki Auroran sairaalaan. Siinä välissä tie vei tutkimusassistentiksi Yhdysvaltojen Pennsylvaniaan, Saris muistelee. Laaduntarkkailu Oy:hyn ja Moodin päätoimittajaksi päätyminen oli Sariksen mukaan luonnollista, koska laboratorioiden laadunarvioinnille oli ”todellista tarvetta”. - Keräsin eri seerumeja ja lähetin näytteitä sairaaloihin. Minulla oli halu ryhtyä parantamaan tätä alaa, koska eri laboratorioiden antamat tulokset samasta näytteestä saattoivat poiketa aika paljon toisistaan, Saris hymähtää. - Onneksi ala alkoi kehittyä, kun laboratorioiden laatua ryhdyttiin seuraamaan ja menetelmiä parantamaan. Tämä oli uutta myös kansainvälisesti, joten minua alettiin pyytää myös ulkomaille puhumaan näistä asioista. Siitä se sitten lähti. Hän katsahtaa olohuoneen pöydällä olevaan tuoreeseen Moodi-julkaisuun. -Niihin aikoihin perustettiin myös Moodi. Olin aika kiireinen, kun päivätyöni lisäksi kiersin maailmalla luennoimassa, tein tutkimusta ja kirjoitin moniin eri lehtiin. Laaduntarkkailu Oy:n tiedotuslehden oli alun perin alkanut jo vuonna 1976. Yhtiön hallitus oli sitä mieltä, että ”yhteydenpitoa asiakaskuntaan oli syytä tiivistää”. Uusi lehti tarvitsi myös nimen, ja nykypäivänä jo käsitteeksi muodostuneen Moodi-nimen ideoi lehdelle valittu tuore päätoimittaja Nils-Erik Saris. Sariksen lisäksi Moodin toimituskuntaan valittiin apulaisprofessori Matti Härkönen, dosentti Raimo Tenhunen ja Laaduntarkkailu Oy:n kemisti Helena Holmberg. Sisältö edellä Moodin kantava voima on aina ollut sen erityisen mielenkiintoinen sisältö. Miten tämä sisältö syntyi – eli syntyikö lehti jo olemassa olevalle sisällölle, vai keksittiinkö ensin tarve uudelle asiakaslehdelle, johon piti ryhtyä tuottamaan uudenlaisia artikkeleita? Vastaus tulee nopeasti. - Kyllä ideat Moodin sisällöiksi tulivat suoraan yhdistyksestä, koska ne olivat jo käytännössä olemassa, ne piti vain julkaista. Toisin sanoen asiakkaat selostivat menetelmiä ja minä tein suosituksia – eli Moodi oli uusi yhdysside suoraan asiakkaisiin. Lehden tarkoitus oli, että asiakkaat saavat kirjoittaa ja kertoa mielipiteensä toiminnastaan tai laboratoriopulmastaan, jonka me sitten julkaisemme ja johon me mahdollisesti myös vastaamme, Saris kertoo. Julkaisun rooli oli jo syntyessään varsin monipuolinen; se oli uutislehti, laaduntarkkailu ja menetelmälehti. Moodissa julkaistiin laboratoriomaailman ajankohtaisuutisten lisäksi runsaasti katsauksia eri määrityksistä. Tavoitteena oli esitellä eri puolella käytössä olevia menetelmiä sekä niiden hyviä ja huonoja puolia. Moodi oli kuitenkin vain hyvin pieni osa aktiivisen ja monipuolisen päätoimittajan työtä. - Minä tein samanaikaisesti montaa eri lehteä. Ulkoisen laadunarvioinnin tiedotustyössä oli runsaasti mukana myös pohjoismaista, eurooppalaista ja jopa valtamerten välistä yhteistyötä. Kaikki hyötyivät tästä yhdessä tekemisestä, Saris huomauttaa. Entäpä nykyään? Moodin alkuajoista tulee täyteen jo neljäkymmentä vuotta, eikä lehden perusarvoihin, julkaisuaikatauluun tai sisältöön ole juurikaan vuosikymmenien saatossa kajottu – normaalia lehden kehittämistyötä lukuun ottamatta. Lukijoita on edelleen runsas kaksituhatta, vaikka viestinnän digitalisaation tieltä on kaatunut suurin osa suomalaisista erikoisalojen asiakaslehdistä. Miten professori Saris näkee Moodin ennen ja nykyään? Onko Moodille vielä tarvetta? - Alkuaikoina Moodi oli enemmänkin puhdas ohjekirja, Saris painottaa. – Kyllä ainakin tätä vielä nykyään seuraan. Luettavaa on vaan niin paljon. Täytän tänä vuonna jo 89 vuotta, ja minulla on edelleen tutkimukseen tarkoitettu huone Viikissä. Nytkin huolehdin parin tutkijan vierailuun liittyvistä käytännön järjestelyistä. Mutta kyllä Moodille on edelleen tarvetta. Moodin ensimmäinen päätoimittaja Nils-Erik Saris ja hänen vaimonsa Margita.
MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above