KLIININEN KEMIA JA BIONANALYTIIKKA Näyteperäisten häiriötekijöiden merkitys sydänperäisen troponiini I:n mittaamiselle 2/2017 Moodi 43 KATRIINA BAMBERG on filosofian maisteri, projektitutkija ja väitöskirjatyöntekijä Turun yliopiston Biokemian laitoksen Biotekniikan osastolla. Troponiini I on osa poikkijuovaisten eli sydän- ja luustolihasten supistumista säätelevää koneistoa. Sitä vapautuu verenkiertoon lihaksissa tapahtuvien vaurioiden seurauksena. Koska sydän- ja luustolihasperäiset troponiini I:n muodot on mahdollista erottaa toisistaan, voidaan verenkierrosta havaittavia troponiineja käyttää erittäin herkkinä ja spesifisinä sydän- ja luustolihasvaurioiden merkkiaineina. Sydänperäinen troponiini I onkin saavuttanut keskeisen aseman sydän- ja verisuonitautien, kuten sydäninfarktin, diagnosoinnissa. Sydäninfarkti on sydämen äkillisestä hapenpuutteesta johtuva sairauskohtaus, joka on yksi yleisimmistä kuolleisuuden aiheuttajista maailmassa. Koska täsmällinen ja oikea aikainen diagnoosi sekä hoito ovat ensisijaisia potilaiden selviytymisen kannalta, vaaditaan kliinisessä käytössä olevilta sydänperäistä troponiini I:tä mittaavilta määrityksiltä korkeaa herkkyyttä ja tarkkuutta. Nykyiset korkean herkkyyden määritykset mahdollistavatkin entistä matalampien troponiinipitoisuuksien mittaamisen sekä näiden matalien pitoisuuksien vaihtelun seuraamisen. Tämä auttaa tunnistamaan pienet pitoisuusnousut normaalista troponiinitasosta nopeuttaen näin sydäninfarktin diagnosointia. Toisaalta matalat troponiinitulokset ovat samalla alttiimpia erilaisille analyyttisille häiriötekijöille. Matalien troponiinipitoisuuksien tarkkuutta pyritään varmistamaan esimerkiksi minimoimalla näyteperäisten häiriötekijöiden vaikutusta määritysten suorituskykyyn. Näyteperäiset häiriötekijät voivat muutoin johtaa joko vääriin positiivisiin tai vääriin negatiivisiin tuloksiin (1). Tällaisia mahdollisia häiriötekijöitä voivat muun muassa olla luustolihasperäinen troponiini I ja troponiineja tunnistavat autovasta-aineet. Biocity (Turun yliopisto, Biokemian laitos, Biotekniikan osasto). KUVA: MINNA SOIKKELI
MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above