Page 37

MOODI | 2017 / No2

ei kuitenkaan merkitse välttämättä sitä, että potilaalla on oireita eli että hän on allerginen kyseistä allergeenilähteelle. Allergiatestien teknisen kehityksen lisäksi myös IgE-tulosten kliinisen merkityksen arviointimenetelmiä on kehitettävä. Tiedämme jo, että yleispätevää IgE-viitearvoa ei ole. Jokaiselle allergeenille on luotava viitearvo, joka on riippuvainen muuan muassa potilaan iästä, geneettisestä taustasta ja asuinympäristöstä. Tarvitaan siis laajaa tutkimustietoa populaation herkistymisprofiilista ja altistuksilla varmistetuista oireista. Allergologina tuntuu, että allergisten sairauksien diagnostiikassa ennen IgE:n tunnistamista hapuilimme ilman näköhavaintoa taudin prosesseista. 50 vuotta sitten saimme näkökyvyn, mutta mustavalkoisena. Asteittain kuvaan tulivat myös harmaan eri sävyt. Vasta molekyyliallergologian myötä näemme myös värejä, joiden merkitystä meidän on nyt opittava.  KIRJALLISUUSVIITTEET • • Bostock J: Case of a periodical affection of the eyes and chest. Med Chir Trans 1819, 10:161. • • Coca AF, Cooke RA: On the classification of the phenomenon of hypersensitiveness. J Immunol 1923, 8:163–182. • • Csonka P. Molekyyliallergologia. Allergeenikomponentti IgE-testien käyttöopas. ThermoFishcer Scientific, 2017. • • https://fi.wikipedia.org/wiki/Clemens_von_Pirquet • • Ishizaka K, Ishizaka T, Hathorn EM: Blocking of Prausnitz Küstner sensitization with reagin by “A chain“ of human γ1A- globulin. Immunochemistry 1964, 1:197–207. • • Ishizaka K, Ishizaka T: Identification of γE-antibodies as a carrier of reaginic activity. J Immunol 1967, 99:1187. • • Johansson SGO: Raised levels of a new immunoglobulin class (IgND) in asthma. Lancet 1967, 2:951–953. • • Noon L. Prophylactic inoculation against hay fever. Lancet 1911;1:1572–1573. • • Pharaoh Menes’ death after an anaphylactic reaction - the end of a myth,” by J. W. Krombach, S. Kampe, C. A. Keller, and P. M. Wright, Allergy Volume 59, Issue 11, pages 1234-1235, November 2004 • • Prausnitz C, Küstner H: Studien über die Überempfindlichkeit. Zentralbl Bakteriol I Abt Orig 1921, 86:160–169. • • Ramirez MA: Horse asthma following blood transfusion: Report on a case. JAMA 1919, 73:984–985. • • Rowe DS, Fahey JL: A new class of human immunoglobulins. II. Normal serum IgD. J Exp Med 1965, 121:185–199. • • Stanworth DR, Humphrey JH, Bennich H, Johansson SGO: Specific inhibition of the Prausnitz-Küstner reaction by an atypical human myeloma protein. Lancet 1967, 2:330– 332. • • Wide L, Bennich H, Johansson SGO: Diagnosis of allergy by an in-vitro test for allergen antibodies. Lancet 1967, 2:1105–1107. Allergologian nykyaika Viimeisten 15 vuoden aikana allergiadiagnostiikassa on otettu valtava harppaus eteenpäin. Yksittäisten proteiinien merkitystä ja näiden ominaisuuksia on opittu ymmärtämään entistä paremmin. Keskeisenä tekijänä on, että jokainen eloperäinen aine sisältää lukuisia ominaisuuksiltaan erilaisia proteiineja. Esimerkiksi maapähkinä itsessään ei ole yksittäinen allergeeni, vaan herkistymistä voi tapahtua mille tahansa maapähkinässä olevalle proteiinille (Kuva 2). Koska allergeeni sanalla viitataan usein harhaanjohtavasti koko allergeenilähteeseen, yksittäisistä allergeenilähteen sisältämistä allergeeneista käytetään allergeenikomponentti-nimitystä. Maapähkinälle allerginen ei siis ole herkistynyt maapähkinälle, vaan jollekin sen proteiinille (mutta ei välttämättä kaikille). Erityisesti 1990-luvulla tapahtuneen rekombinanttiteknologian kehittymisen myötä koko proteiinilähteeseen perustuvasta testauksesta on siirrytty asteittain yksittäisiin proteiineihin perustuvaan diagnostiikkaan. Tärkeät ja vähäpätöisemmät allergeenit – Allergeenilähde sisältää allergisen herkistymisen ja oireiden kannalta tärkeitä ja vähemmän tärkeitä valkuaisaineita. Pääallergeeniksi (major allergen) luokitellaan yleensä ne proteiinit, joille yli 50 % allergisista on herkistynyt; loput allergeenit luokitellaan toisarvoiseksi allergeeniksi (minor allergen). Useimmiten tärkein herkistäjäallergeeni on allergeenilähteen pääallergeeni, joka liittyy monesti myös kliinisesti merkittäviin oireisiin. Pääallergeeni on usein allergeenilähteelle varsin spesifi. Allergeenit voivat myös reagoida ristiin toistensa kanssa, mikäli on olemassa vasta-aine, joka tunnistaa molemmat proteiinit. Mitä lähempänä allergeenien aminohapposekvenssit ovat toisiaan, sitä todennäköisemmin ne myös ristiinreagoivat. Useimmiten vasta-aine suosii voimakkaammin herkistymistä ensisijaisesti aiheuttanutta herkistäjäallergeenia. Lajien polveutumishistoria ja sukulaissuhteet vaikuttavat jossain määrin ristireaktioiden laajuuteen. Vakaat ja epävakaat allergeenit – Proteiinin avaruudellinen rakenne ja toimintakyky voi muuttua epäsuotuisissa olosuhteissa (esim. kuumentaminen, hapan tai emäksinen ympäristö). Stabiilien, vakaiden komponenttien allergeenisuus säilyy lämpökäsittelystä tai ruoansulatuskanavan entsyymeistä huolimatta, ja ne voivat aiheuttaa herkemmin myös voimakkaita yleistyviä reaktioita. Epävakaiden komponenttien sitoutuminen spesifiseen IgE:hen taas vähenee tai häviää kuumennettaessa ja ruoansulatuksessa. Perinteisistä menetelmistä molekyyliallergologiaan – Koko allergeenilähteeseen pohjautuvat perinteiset menetelmät, kuten ihopistokokeet tai spesifi IgE-vasta-ainetaso, eivätkä kykene erottamaan, mille allergeenilähteen tietylle proteiinille potilas on herkistynyt. Pääsääntöisesti hengitettävien allergeenien osalta perinteisten menetelmien tarkkuus on riittävä. Ruoka-aineiden osalta sen sijaan nämä menetelmät eivät pysty erottamaan, onko testissä havaittu herkistyminen potilaan kannalta kliinisesti merkittävä, vai johtuuko testipositiivisuus ristireaktiosta muiden allergeenilähteiden kanssa. Potilaan ihopistokoe maapähkinää kohtaan tai maapähkinän spesifi IgE-vasta- ainetaso saattaa olla koholla joko spesifien tai ristiinreagoivien proteiinien vaikutuksesta. Ainoastaan mittaamalla herkistymisprofiilia yksittäistä allergeenikomponenttia kohtaan saadaan potilaalle merkityksellinen tulos. Epävakaille ristiinreagoiville komponenteille herkistyneet kokevat useimmiten vain lieviä paikallisoireita. Stabiileille ja spesifeille komponenteille herkistyneet ovat puolestaan korkeassa riskissä saada vakavia ja yleistyviä allergisia reaktioita. Matkalla kohti yksilöllisempää allergiadiagnostiikkaa ja hoitoa Seerumin spesifisten allergeeni IgE-vasta-ainemääritysten viitearvona pidetään < 0,35 kU/l. Jos arvot ovat yli viitearvon, potilaalla on mitattavia määriä vasta-aineita tutkittua allergeenia kohtaa. Tämä Kuva 2. 2/2017 Moodi 37


MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above