Biopankkisuostumuksella annetaan lupa näytteiden keräämisen ja käyttämiseen lääketieteellisessä tutkimuksessa. Kuva: Helsingin Biopankki. Jatkuu seuraavalla sivulla 1/2017 Moodi 13 Suomessa toimii tällä hetkellä kahdeksan biopankkia. Valtaosa on perustettu paikallisen yliopiston ja sairaanhoitopiirin yhteistyönä. Näytteitä, kuten veri- ja kudosnäytteitä, kerätään normaalin terveydenhuoltotoiminnan yhteydessä osana sairaalan toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sairauden hoitoon tai seurantaan liittyvän verikokeen yhteydessä voidaan ottaa yksi ylimääräinen putki verta, tai leikkauksen yhteydessä poistetusta kudospalasta voidaan tallettaa ylimääräinen osa biopankkiin. Tällä hetkellä uusien verinäytteiden kerääminen on aktiivisesti käynnissä lähes kaikissa biopankeissa. Sairaaloiden yhteyteen perustetut biopankit keräävät poikkeuksetta näytteitä paikallisen kliinisen laboratorion kautta, ja Tampereen Biopankissa myös näytteiden prosessointi eli sentrifugointi ja jako pieniin eriin, tapahtuu kliinisessä laboratoriossa. Tuorekudosnäytteiden keräys on aloitettu Auria Biopankissa ja Helsingin Biopankissa. Näissä molemmissa näytekeräys tapahtuu diagnostisessa patologian laboratoriossa osana rutiinipatologiaa. THL Biopankin näytekeräys tapahtuu projektikohtaisesti joko kliinisissä laboratorioissa tai erillisissä tutkimuskeskuksissa. Kuluvana vuonna THL kerää näytteitä ja tietoja muun muassa sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen (GeneRISK – Genomeista terveyttä) sekä psykoosisairauksien periytyvyysmekanismien selvittämiseen (SUPER). Käynnissä on myös FinTerveys-tutkimus, jonka tavoitteena on tuottaa ajankohtaista tietoa Suomessa asuvien aikuisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä niiden vaikuttavista tekijöistä. Biopankkitoiminnan laatu Näytteiden oton ja prosessoinnin oleminen osa kliinistä toimintaa tarjoaa biopankeille ja myös näytteenantajille monia etuja. Näytteenantajan näkökulmasta keskeinen asia on helppous: biopankkinäytteen voi antaa samalla kertaa, kun muutenkin menee laboratorioon. Toinen näkökulma on potilasturvallisuus: näytteen ottaa ammattitaitoinen henkilö, ja toiminta on useimmiten akkreditoitua. Biopankitkin jakavat näytteenantajien näkemykset: ne saavat kokoelmiinsa laadukkaasti otettuja näytteitä, joissa preanalyyttiset tekijät on huomioitu. Toki biopankeilla on myös omat laadunhallinta- ja varmistusmenettelynsä. Moni noudattaa kansainvälisiä standardeja, kuten esimerkiksi WHO:n ja OECD:n ohjeistuksia (6,7). Lisäksi käytössä on useita eurooppalaisia CEN-standardeja, jotka ohjeistavat kudos-, veri- ja virtsanäytteiden käsittelyä DNA-, RNA- ja proteiinieristyksien sekä metabolomiikkatutkimusten suhteen. Myös ISO 9001:2015, 15189:2012 ja 17025:2005 ovat käytössä soveltuvin osin. Tekeillä on myös kansainvälinen biopankkistandardi (8). Arkistonäytteet ja tutkijoiden näytekokoelmat osaksi biopankkeja Biopankkilain 13 § mukaisesti biopankkeihin voidaan siirtää terveydenhuollon toimintayksikön, korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen hallussa olevia näytteitä, jotka on kerätty ennen biopankkilain voimaantuloa 1.9.2013. Siirron edellytyksenä on alueellisen eettisen toimikunnan antama puoltava lausunto näytteiden käytöstä biopankkitutkimukseen. Tiedonanto siirron kohteena oleville henkilöille on annettava henkilökohtaisesti, esimerkiksi kirjeitse. Jos kuitenkin näytteitä on suuri määrä tai ne ovat kovin vanhoja, jolloin rekisteröityjen kontaktointi henkilökohtaisesti ei ole mahdollista kohtuullisin ponnisteluin, voidaan käyttää julkista tiedonantomenettelyä. Tämä tarkoittaa, että tiedonanto näytteiden siirrosta julkaistaan Virallisessa lehdessä, julkisessa tietoverkossa sekä päivälehdissä, ja siirron kohteena oleville henkilöille annetaan 60 vrk aikaa kieltää siirto. Valvira arvioi hakemuksesta, täyttyvätkö julkisen tiedonannon edellytykset. Helsingin Biopankissa näytteiden prosessoinnista huolehtii nesteenkäsittelyrobotti. Kuva: Helsingin Biopankki.
Moodi No 1 | 2017
To see the actual publication please follow the link above