Page 9

Moodi No 6 | 2016

6/2016 Moodi 9 siirto tehdään silloin, kun potilaalla on huonon ennusteen kromosomimuutos ja hoidon tarve tai tauti uusiutuu hyvin nopeasti hoidon jälkeen5. Allogeeniseen siirtoon liittyy huomattavia riskejä, minkä vuoksi se sopii vain hyväkuntoisille potilaille5. Siirron jälkeinen kuolleisuus on 20 - 30 %, ja yleisin kuolinsyy on perustaudin uusiutuminen10. Allogeenisen siirron tavallisimmissa käyttöaiheissa (akuutit leukemiat, huonoennusteinen myelodysplastinen syndrooma, krooninen myelooinen leukemia KML, aplastinen anemia) parantuneiden osuus on ollut yleensä 40 – 70 %11. Allogeenisten siirtojen tulokset ovat kolmen vuosikymmenen ajan parantuneet; varhainen toimenpidekuolleisuus on vähentynyt ja pysyvästi parantuneiden osuus on lisääntynyt11. Valoisa tulevaisuus Verisyöpien ennuste on muuttunut valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Nykyään Suomessa alle 60-vuotiaista lymfoomaa sairastavista potilaista paranee 80 – 90 %11. Hodgkinin lymfooman ikävakioitu kuolleisuus on laskenut noin kuudesosaan siitä mitä se oli 1960-luvulla12. Kuitenkin eri syöpätyyppien välillä ja myös niiden alaluokituksissa on suuria eroja sairauden vakavuudessa ja kuolleisuudessa. Tämä johtuu eroista niin geneettisessä profiilissa kuin syöpäsolujen käyttäytymisessä, ja syövän toteamisajankohdasta. Esimerkiksi manttelisolulymfooma pystytään parhaimmassa tapauksessa parantamaan kantasolusiirron avulla. Mutta jos siirto ei ole mahdollinen tai ei onnistu, syöpä etenee usein nopeasti ja potilaan ennuste on huono. KLL:aa sairastuvien ennuste ja hoitovaihtoehdot ovat tänään verraten hyvät. Vielä muutama vuosi sitten, ennen uusimpien lääkkeiden tuloa, geneettinen riskitekijä, kromosomin 17p deleetio, laski ennustetta reilusti. Tällaiselle taudille ovat tunnusomaisia solunsalpaajaresistenssi ja potilaiden lyhyt elinaika, keskimäärin alle kolme vuotta13. Verrattuna moneen muuhun syöpätyyppiin verisyöpien tulevaisuus on kuitenkin valoisa. Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi myös parantumattomia verisyöpiä voidaan hoitaa. Silloin kun paraneminen ei ole tämän päivän lääketieteellisin keinoin mahdollista, toiseksi paras vaihtoehto on pitkä remissio (tautivapaa tila) tai hallinnassa pysyvä, krooninen tauti, joka vaikuttaa potilaan elämänlaatuun mahdollisimman vähän. Aikuisiällä diagnosoitavat syövät kuten AML ja ALL pystytään usein hoitamaan tehokkaasti. Näiden hoitojen tavoitteena on pitkä remissio tai paraneminen, joka voi olla mahdollista kohtuukuntoisella potilaalla myös myöhemmällä iällä14. Tulevaisuuden hoitokeinojen päätavoitteena on verisyöpäkuolleisuuden vähentäminen minimiin tekemällä tappavasta taudista krooninen eli hallittavissa pidettävä, vähimmällä mahdollisella huonontavalla vaikutuksella potilaan elämänlaatuun. Uusilla kohdennetuilla lääkkeillä tämä on mahdollista esimerkiksi KML:aa sairastavalle. Myös parannuskeinoja etsitään sekä lääkkeillä että rokotteilla. Vaikka uudet hoitomuodot ovat lupaavia, todisteita suoranaisesti parantavasta uudesta hoidosta saadaan vielä odottaa. Tämän hetken kuuma tutkimuskohde on immuunijärjestelmän uudelleenohjaaminen tai herättäminen niin, että syöpäsolut tapetaan potilaan oman immuunipuolustuksen johdosta. Esimerkiksi kolmessa T-soluimmuuniterapiahoidon (CAR-T) kliinisessä kokeessa yhdeksän kymmenestä ALL:aa sairastavasta sai täydellisen hoitovasteen15. Toinen suosittu tutkimusala on onko- Jatkuu seuraavalla sivulla Verisyöpien ennuste on muuttunut valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Taustatietoa


Moodi No 6 | 2016
To see the actual publication please follow the link above