Page 16

Moodi No2 | 2016

16 Moodi 1/2013 AJANKOHTA I S TA INNOSTAVA. Harvaa ihmistä kuvataan yhtä yhdenpitävästi, mutta löytöretkeilijä Patrick Degermanin kohdalla näin tehdään. Mies pursuaa tarinoita, tahtoa, innovaatioita – ja ennen muuta – tekemisen halua. Degerman osaa myös kanavoida energiansa. Takana on retkiä Etelämantereelle, entuudestaan tuntemattomien vuorten valloituksia ja kahlaamista sademetsissä. Vuoden 2016 suunnitelmiin kuuluvat muun muassa Uusi-Seelanti, Grönlanti ja ensinousut Etelämantereella. Ulkopuolista hengästyttää, mutta Degermanille ohjelma on arkea – mieluista sellaista. — Life´s fun when it´s fun. Olemme nelihenkisen perheemme kesken keskustelleet asioista, ja päätyneet siihen, että teemme sitä, mikä meille on tärkeää, Degerman sanoo. MUOTOILIJA. Degerman halusi ensin arkkitehdiksi. Kun takana oli neljän vuoden harjoittelu arkkitehtitoimistolla, kutsumuksesta oli mennyt maku. — En oikein sulattanut sitä, että pyöreäksi suunniteltu talo nousikin tontille neliskulmaisena. Kompromisseja oli liikaa. Siirryin teolliseen muotoiluun, mikä sopi minulle hyvin: sain koko ajan keksiä uusia juttuja. Degerman piirsi muun muassa Hartwallin puolen litran olutpullon. Ympyrät kävivät kuitenkin liian pieniksi: mies huomasi etikettien sijaan pohdiskelevansa maailmankarttaa. — Etelämanner oli pitkäaikainen haaveeni. Kun päätös kypsyi, tein neljä vuotta duunia, jotta pääsin sinne. — 32 ihmistä sanoi, etten onnistu. Onnistuin kuitenkin. Olen käynyt Etelämantereella viisi kertaa, ja tehnyt 16 ensinousua. Jos olisin kuunnellut muita, unelmani olisi jäänyt toteutumatta. Degerman luki lapsuudenkodissaan Kontikin. Paloa luontoon selittää myös partiotausta. — Oli hienoa olla metsässä. Meillä oli samanhenkinen, tiivis lippukunta, ja olimme ulkona käytännössä joka viikonloppu. Kun kehityimme, kisasimme SM-tasolla erävaelluksessa ja melonnassa. ARKI. Patrick Degerman on ainoa suomalainen, jonka käyntikortissa lukee löytöretkeilijä. Sekä tänä että viime vuonna ohjelmassa on yksi lyhyt harjoittelureissu ja kaksi pidempää löytöretkeä. Matkapäiviä kertyy vuodessa kolmisen kuukautta. Loput yhdeksän eletään arkea koto-Suomessa. — Kun ei olla tien päällä, valmistellaan »Minun pitää saada asioiden kehittämisen ja toiminnan vapaus.» tulevia retkiä. Kalenterissa voi olla tiistaille yhteydenotto madagaskarilaiseen ministeriin, joka myöntää meille luvat 1,5 vuoden päästä koittavaan matkaan. Perjantain palaveriin pitää miettiä, millainen kanootti ja mela toimivat Grönlannissa syksyllä. Viikonloppuna testataan, miten helikopteri nousee, kun olosuhteet ovat tavanomaista haastavammat Etelämantereella. Aikaa kuluu myös nelihenkisen perheen kotitöihin ja luentoihin. Degerman on yritysmaailmassa haluttu esiintyjä. Luentoja kertyy vuodessa enimmillään noin 120. Lavalle hän ei kuitenkaan mene valmistautumatta. — Kun esitystä tehdään, pitää päästä nopeasti kohderyhmän iholle: mitä halutaan ja miksi. Tapaan vuodessa noin 100 suomalaisten yritysten johtoryhmää, joten pysyn trendeissä kiinni. Puhun usein tiimiyttämisestä, tavoitteiden asettamisesta, rohkeudesta ja vaihtoehtoisista toimintatavoista. Elämä on jatkuvaa pienyrittämistä, mutta se sopii Degermanille. — Minun pitää saada asioiden kehittämisen ja toiminnan vapaus. Kysyn aina, miten tämän voi tehdä toisin. — Kääntöpuolena on, että jos et tee mitään, et saakaan mitään. VALMISTELUT. Pidemmän matkan valmistelu alkaa 3–4 vuotta ennen lähtöpäivää. Iso osa työtä on rahoituksen hankkiminen. Degermanilla ei ole kaupallista koulutusta, mutta kylläkin käytännössä hankittu vankka myyntikokemus. Löytöretkeily maksaa, ja edellyttää sponsoreita, jotka näkevät sen tukevan markkinointiaan. — Salaisuuteni on periksiantamattomuus. ”Ei” on vasta ensimmäinen tanssiinkutsu. Pitää uskoa asiaansa, uskaltaa pyytää, kertoa tekemisistään ja tehdä paljon jalkatyötä. Jotta budjetti pitäisi, pakattavat on mietittävä tarkkaan. Yhden kilon kuljettaminen Etelämantereelle maksaa Degermanin mukaan keskimäärin 12 euroa. — Kun jo yksi kelkka painaa 300 kiloa, ja sen bensat 1600 kiloa, lyhyemmälläkin matematiikalla ymmärtää, että ylimääräistä ei oteta. Myös lupien hankkiminen on erilaista kuin vaikkapa Pohjoismaissa. — Monissa tropiikin maissa eletään hetkessä, joten liian aikaisin ei asioita edes kannata yrittää hoitaa. Sen sijaan paikan päällä pitää olla aikaa hoitaa muodollisuuksia. MATKAT. Degerman oli lähdössä haastattelua seuraavana sunnuntaina Uuteen-Seelantiin sukeltamaan ja kokeilemaan 360° vedenalaista kuvausta. Alkusyksystä on vuorossa reissu Grönlantiin, jonka itärannikolla Degermanilla on kesämökki. Mukana on matkaseuraa muun muassa Norjasta, Italiasta ja Australiasta. — Porukka halusi lähteä melomaan, ja mikäs siinä, se on ihan magee mesta. — Melominen tapahtuu Sermilik-vuonossa, jossa on tuhansia jäävuoria. Näky on hieno, ja luonnonrauha taattu. Loppuvuodesta Degermanin vetää Etelämantereelle Thiel Mountains, 72 kilometriä pitkä vuoristoalue, jossa avautuu ”lukemattomia ensinousun mahdollisuuksia”. — Olosuhteet ovat viimeisillä osuuksilla sen verran vaikeat, että pitää mennä viimeiset 700 km kelkoilla. Thiel Mountainsin alue on kartoitettu viimeksi vuonna 1959. Alueelta on kuitenkin tuoretta satelliittikuvaa, jota retkikunta hyödyntää reittinsä suunnittelussa. — Tämä aika on löytöretkeilylle otollista, sillä hankalienkin kohteiden äärelle voidaan lentää. Jos osaat kiivetä ja hankkia yhteistyökumppaneita, uusia mahdollisuuksia avautuu koko ajan. RISKIT. Sana harjoittelu toistuu Degermanin puheessa tiheään: moottorikelkat ja helikopterit testataan, jäävuorten kohtaamista treenataan. Teltat ovat oma lukunsa. — Etelämantereella on pakkasasteita 30-60, ja niiden purevuutta lisää jopa 140 metriä sekunnissa puhaltava tuuli. Telttojen, kuten muidenkin varusteiden, pitää olla huippulaatua, ne täytyy saada pystyyn missä olosuhteissa tahansa, ja niiden täytyy pysyä ehjinä. Treenaamme telttojen pystytystä täällä Suomessa laskettelurinteessä lumitykin alla. Harjoittelua korostetaan, koska se ja riskinhallintaan erottamattomasti kuuluvat ”what if..” -listat takaavat retkeläisten turvallisuuden. — Harjoittelu on pelon paras vihollinen. — On esimerkiksi mahdollista, että joltakulta retkikunnasta menee jalka poikki, ja sairaalaan on tuhansia kilometrejä. Mitä tehdään? On varattava lastat mukaan ja osattava ensihoito. Tai tulee haava, kun kieritään rinnettä alas jäähakun kanssa. Mitä tehdään? Ommellaan. Olen opetellut lääkärin valvonnassa tikkaamaan ensin appelsiinia, sitten ihmisen ihoa. Luonnon lisäksi vaaratilanteita aiheuttavat ihmiset, Degerman sanoo. »Thiel Mountainsin alue on kartoitettu viimeksi vuonna 1959.» 58 Moodi 2/2016


Moodi No2 | 2016
To see the actual publication please follow the link above