Puutiaisten borreliakantajuuden kotitestaus on tarpeetonta KOTONA TEHTÄVIEN BORRELIATESTIEN HERKKYYDESTÄ EI OLE RIITTÄVÄÄ NÄYTTÖÄ. LISÄKSI TESTI VOI LUODA VIRHEELLISEN TURVALLISUUDEN- TUNTEEN. JUKKA HYTÖNEN JA ANNUKKA PIETIKÄINEN Kirjoittajista Hytönen on dosentti ja Pietikäinen FM Turun yliopiston Lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian osastolta. 1/2016 Moodi 31 LYMEN BORRELIOOSI on puutiaisvälitteinen, Borrelia burgdorferi -ryhmän bakteerien aiheuttama infektio (1). Borrelioosin taudinkuvat vaihtelevat paikallisesta ihoinfektiosta keskushermoston, nivelten tai sydämen infektioihin. Tautitapaukset ovat lisääntyneet tasaisesti viime vuosina. Tavallisin borrelioosin ilmentymä on puutiaisen puremakohdan ympärille kehittyvä vaeltava punoitus, erythema migrans -ihottuma. Se tulee aina hoitaa antibioottilääkityksellä ilman laboratoriotutkimuksia. Huomionarvoista on, että kaikki puutiaiset eivät ole borreliabakteerin kantajia, eikä jokaisesta ihoon kiinnittyneestä puutiaisesta siten ole mahdollista saada borreliainfektiota. Suomessa keskimäärin joka viides puutiainen on borreliapositiivinen. Lisäsi infektion siirtyminen puutiaisesta ihmiseen vaatii noin vuorokauden mittaisen puutiaisen kiinnittymisen ihmisen ihoon. Puutiaisen puremasta johtuvan borrelioosin riskin arvioidaankin olevan 1 – 5 %. MARKKINOILLA ON borrelioositartunnan riskinarviointiin tarkoitettuja kotitestejä, joilla pyritään osoittamaan puutiaisen mahdollisesti kantama borreliabakteeri. Eurooppalainen kliinisen mikrobiologian ja infektiotautien yhdistys (ESCMID) ja sen borrelioosiin perehtynyt ESGBOR-työryhmä suosittelee kuitenkin välttämään kyseisten testien käyttöä (2). Suositusta perustellaan ennen kaikkea sillä, että tutkittua tietoa näiden testien toimivuudesta ei ole, eikä siten myöskään tieteelliseen näyttöön perustuvia ohjeistuksia »Puutiaisen borreliapositiivisuus ei tarkoita, että infektio olisi tarttunut ihmiseen.» siitä, miten tulee toimia, jos puutiainen havaitaan positiiviseksi tai jos se osoittautuukin negatiiviseksi. Puutiaisen borreliapositiivisuus ei tarkoita, että borreliainfektio olisi tarttunut ihmiseen, koska tartunta alle vuorokaudessa on harvinaista. Toisena ongelmana on virheellinen turvallisuuden tunne tilanteessa, jossa puutiainen osoittautuu testissä negatiiviseksi. Testien herkkyydestä ei ole julkaistuja tutkimuksia. Vaikka testi olisi herkkyydeltään luotettava ja siten negatiivinen tulos paikkansa pitävä, on täysin mahdollista, että ihmisellä on ollut muita, huomaamatta jääneitä puutiaisen pistoja. Silloin mahdollisten puutiaisaltistuksien jälkeisten ihomuutosten seuraaminen voi unohtua. Pelkkä ihoon kiinnittynyt puutiainen ei ole indikaatio hoidolle myöskään siinä tilanteessa, että puutiainen osoittautuu testillä borrelioosin kantajaksi. TESTAUKSEN TARPEETTOMUUDESTA ja jopa harhaanjohtavuudesta tarjoaa valaisevan esimerkin äskettäin julkaistu, osittain Suomessa tehty ruotsalaistutkimus (3). Tutkimukseen pyydettiin mukaan ihmisiä, joilla oli tuore puutiaisen purema. Osallistujat antoivat ihostaan irrottamansa puutiaisen tutkittavaksi, ja lisäksi heistä otettiin nollaverinäyte puutiaisen tuonnin yhteydessä ja toinen verinäyte kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä terveysasemavierailusta. Puutiaisista määritettiin luotettavalla ja herkällä PCR-menetelmällä, kantoivatko ne Borrelia burgdorferi -ryhmän bakteereita. Puutiaisten puremille altistuneiden ihmisten verinäytteistä puolestaan analysoitiin borreliabakteeria kohtaan muodostuneiden vasta-aineiden pitoisuus. Lisäksi tutkimukseen osallistuneiden yleinen terveydentila arvioitiin ja selvitettiin, saivatko he tutkimusjakson aikana lääkärin määrittämän kliinisen borrelioosidiagnoosin. Tutkimukseen hyväksyttiin yhteensä 1546 osallistujaa. Heistä 428:aa (noin 28 %) oli purrut Borrelia burgdorferi -bakteereita kantava puutiainen ja 1118:ta (noin 72 %) borrelianegatiivinen puutiainen. Niistä tutkimukseen osallistuneista ihmisistä, joita oli purrut borreliaa kantava puutiainen, 35 (noin 8 %) infektoitui vasta-ainemuodostuksen perusteella tai kliinisesti arvioituna (lähinnä erythema migrans). Infektoiduista 17 sai kliinisen taudin, kun taas 18 ihmisellä vasta-ainetasot kohosivat, mutta heillä ei ollut mitään borreliainfektion oireita tai löydöksiä. Tärkeä huomio oli, että niistä 1118 osallistujasta, joita puri borreliabakteerin suhteen negatiivinen puutiainen, 43 (noin 4 %) sai kuitenkin borreliainfektion, ja heistä 16 oireisen taudin ja borrelioosidiagnoosin. Syynä infektoitumiselle oli mitä ilmeisimmin toisen puutiaisen purema, koska suurin osa tämän ryhmän ihmisistä raportoi useampia puutiaiskontakteja tutkimusajanjakson aikana tai aiemmin kyseisenä vuonna. Tutkimuksen löydökset tukevat yksiselitteisesti ESGBOR-työryhmän suositusta. TÄRKEIN EHKÄISY borrelioosiin ovat suojautuminen vaatetuksella ja päivittäinen ihon punkkitarkistus luonnossa liikkumisen jälkeen (4). Ihosta löytyneet puutiaiset tulee poistaa viipymättä apteekista saatavilla apuvälineillä. Jos pistoskohtaan ilmaantuu halkaisijaltaan viiden sentin punoittava ihomuutos viikon sisällä pistosta, on syytä käydä näyttäytymässä lääkärin vastaanotolla. Erotusdiagnostisesti tulee muistaa, että kaikkiin ötököiden pistoihin liittyy ihoärsytystä, joten pieni punoitus ei vielä ole merkki borrelioosin tarttumisesta. KIRJALLISUUSVIITTEET 1. Stanek G, Wormser GP, Gray J, & Strle F (2012) Lyme borreliosis. Lancet 379(9814):461-473. 2. https://www.escmid.org/research_projects/study_ groups/esgbor/ 3. Wilhelmsson P, et al. (2016) A prospective study on the incidence of Borrelia burgdorferi sensu lato infection after a tick bite in Sweden and on the Åland Islands, Finland (2008-2009). Ticks Tick Borne Dis 7(1):71-79. 4. Due C, Fox W, Medlock JM, Pietzsch M, & Logan JG (2013) Tick bite prevention and tick removal. BMJ 347:f7123. 27
Moodi No1 | 2016
To see the actual publication please follow the link above