Page 24

Moodi No1 | 2016

24 Moodi 1/2016 TEEMA: P R EANALY T I I K KA Viljelynäytteen patogeenin bakteerin suurin huoli: Kuinka selvitä laboratorioon hengissä? HUONOMMIN SÄILYVÄ BAKTEERI JÄÄ USEIN LÖYTYMÄTTÄ. VARMINTA OLISI SIIRROSTAA NÄYTE MALJALLE SAMAN TIEN. BAKTEERIVILJELYIDEN LISÄPORRASTAMISTAKIN KANNATTAA HARKITA. ANTTI NISSINEN Kirjoittaja on sairaalamikrobiologi synlab Finland Oy:sta. IHMISELLÄ TAUTIA aiheuttavat bakteerit ovat moninaiset. Osan niistä saamme kasvamaan kiinteällä elatusaineella, osaa emme edes tunne. Merkittävä osa viljelynäytteistä jää negatiiviseksi. Syynä voi silloin olla, ainakin osassa tapauksia, toistaiseksi tuntematon bakteeri. Toki muitakin mahdollisia syitä on. Kyseessä ei kenties olekaan bakteeri-infektio, vaan jokin aseptinen tulehdus. Näyte on myös voitu ottaa väärästä kohdasta, esimerkiksi kypsästä märkäeritteestä, josta patogeeni on jo tuhottu. On myös mahdollista, että näyte on otettu virheellisellä tekniikalla, jolloin taudinaiheuttaja hukkuu kontaminoivaan bakteerimassaan. Jos näytteeksi on saatu elävää, tunnettua taudinaiheuttajaa, pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta se selviäisi elossa elatusainemaljalle saakka ja voisi muodostaa inkubaation aikana erillisiä pesäkkeitä. Tai edes yhden erillisen pesäkkeen. Sillä jos emme näe maljalla tuota pesäkettä, emme tiedä, onko näytteessä ja edelleen infektiofokuksessa patogeenia koskaan ollutkaan. Ja jos näytteessä on kontaminoivaa bakteeristoa, saatamme erehtyä luulemaan aivan väärää bakteeria patogeeniksi ja tuotamme potilaalle väärän infektioetiologisen diagnoosin! Vaikeaa ja riskialtista puuhaa. MITÄ VOIDAAN tehdä, jotta bakteeri selviäisi elävänä elatusainemaljalle asti? Lienee ilmeistä, että varminta olisi siirrostaa näyte maljalle viivytyksettä. Siis saman tien, heti, kun näyte on käsillä. Eri syistä (jotka eivät välttämättä ole kovin hyvin perusteltavissa) näin ei kuitenkaan läheskään aina tehdä. Välittömän viljelyn sijaan näyte pannaan astiaan, jossa sen toivotaan säilyvän muuttumattomana, kunnes astia on kuljetettu laboratorioon ja siinä oleva näyte siirrostettu elatusainemaljalle. Yleinen tapa on lisäksi jäähdyttää näyte kuljetuksen ajaksi mahdollisimman lähelle veden jäätymispistettä, millä (lähes) pysäytetään bakteerien metabolia ja hidastetaan näin niiden kuolemista (ja lisääntymistä). Bakteeriviljelynäytteiden kuljetusastioiden toimivuudesta patogeenisten bakteerien säilyttäjinä on jonkin verran julkaistuja tutkimuksia. Lisäksi tuotteiden valmistajat tutkivat tuotteensa laatua ja julkaisevat tuloksia esitteissään. Tutkimusten tulokset paljastavat meille kaksi asiaa: 1) astioissa on eroja ja 2) bakteerit säilyvät lajistaan riippuen niissä hengissä hyvin vaihtelevasti. On hyvin arkoja lajeja, esimerkiksi gonokokki ja pneumokokki, ja toisaalta hyvin kestäviä lajeja, kuten stafylokokit ja Pseudomonas aeruginosa. Voidaankin sanoa, että näytteen säilyvyyteen vaikuttaa eniten se, mistä taudinaiheuttajasta kulloinkin on kysymys. VERTASIN LABORATORIOSSANI parin kuukauden ajan kahdella eri tutkimusnimikkeellä (pinnallisen märkänäytteen bakteeriviljely ja nielun streptokokkiviljely) laboratorioon tulleiden näytteiden patogeenien bakteerien (Streptococus pneumoniae, Haemophilus influenzae, Staphylococcus aureus ja Streptococcus pyogenes) esiintyvyyttä välittömästi näytteenoton jälkeen siirrostetuissa näytteissä ja näytteissä, jotka olivat tulleet laboratorioon 1 – 2 vuorokauden viiveellä (kuva). Näytteessä hyvin säilyvän S. aureus -bakteerin suhteen löydösfrekvenssi molemmissa viljelyryhmissä oli lähes identtinen. Sen sijaan näytteessä huonosti säilyvien pneumokokin ja hemofiluksen suhteen erot viljelyryhmissä olivat suuret: välittömästi viljellyissä näytteissä löytyi näitä bakteereita kolme kertaa useammin kuin 1 – 2 vuorokautta matkalla olleissa. Ero oli samansuuntainen, joskaan ei niin selvä Str. pyogenes -bakteerin löytyvyydessä nielunäytteistä. Vaikka näyteryhmiä (heti viljellyt, viiveellä viljellyt) ei tutkimuspyyntöä (Pu-BaktVi2 ja Ps-StrVi) lukuun ottamatta kaltaistettu, kertoo hyvin säilyvän S. aeureus -bakteerin tismalleen yhtä suuri esiintyvyys molemmissa ryhmissä näiden olevan riittävän samanlaisia edellä mainittuun vertailuun. Lisäksi näytteet tulivat yksinomaan avohoidon potilaista. SAAMMEKO SIIS näytteessä olevan patogeenin bakteerin hengissä laboratorioon? Stafylokokin kyllä. Mutta kuinka usein huonommin säilyvä jää löytymättä? Ja kuinka usein näistä näytteistä annamme lisäksi väärän positiivisen tuloksen (väärän infektioetiologisen diagnoosin) raportoimalla merkitsevänä löydöksenä jonkin hyvin säilyvän kontaminanttibakteerin? Usean vuosikymmenen ajan on maassamme virtsan bakteeriviljely tehty hoitoyksiköissä tai niiden pienissä laboratorioissa. Miksi ei siis olisi mahdollista porrastaa ainakin osaa muistakin bakteeriviljelyistä? Erityisesti silloin, kun odotettavissa on kuljetusta huonosti kestäviä patogeeneja. 20 Moodi 1/2016


Moodi No1 | 2016
To see the actual publication please follow the link above