KORJAUSRAKENTAMINEN | 9 Hyvän urakoitsijan tunnistaa realistisista aikatauluista ja kyvystä noudattaa niitä. "Ei todellakaan riitä takaamaan esimerkiksi suunnittelun laatua, jos kuvan piirtämisessä on asenne ’piirretään kun joku kerran pyytää’. " hankkeita. Kun hän aikanaan näki työpaikkailmoituksen rakennuttajainsinöörin pestistä, päätös hakea paikkaa syntyi heti. – Tiesin korjaushankkeissa suunnittelijana jo aika monta vuotta mukana olleena, että Topin koulu on korjausrakentamisen käytännön korkeakouluista maan paras. Halusin rakennuttajapäällikkö Toivo Vainiontalon tiimiin. Sama henki mielestäni vallitsee tässä nykyisessä tila- ja kiinteistökeskuksen tiimissä, hän kertoo. Vainiontalo jäi eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten. Ennen sitä Teppo Salmikivi oppi perusteellisesti ”talon tavoille” ja paljon vanhojen rakennusten korjaamisesta ja säilyttämiseen liittyvistä näkökohdista. – Meidän hankkeissammehan on se erityishaaste, että tekniset ja toiminnalliset näkökohdat on lähes aina kyettävä yhdistämään suojelullisiin. Yhteistyökumppanimme on nimenomaan Museovirasto, jonka kanssa olemme mielestämme pärjänneet erinomaisesti. Kun Teppo Salmikivi aikanaan valmistui diplomi-insinööriksi, monellakaan tekniikan miehellä ei vielä ollut kokemusta korjausrakentamisesta ja rakennussuojelusta. Koko 1980-luvun – aluksi teekkarina – hän työskenteli Juva Oy:ssä suunnittelijana, nimenomaan uudisrakennushankkeissa, joita Suomessa ja viennissäkin tuohon aikaan riitti. – Vasta syvä lama pakotti suomalaiset opettelemaan korjausrakentamista tosissaan. Minäkin pääsin tästä osalliseksi, kun sain jäädä töihin suunnittelijana. Viimeiset hankkeet ennen työnantajan 1993 tapahtunutta konkurssia olivat nimenomaan korjaussuunnitteluhankkeita, osa niistä yliopistolle, Salmikivi paljastaa. Rakennusalan ammattia ainoana vaihtoehtonaan alusta asti pitänyt Teppo Salmikivi oli rakentaja jo koulukesinään. Rakennusmestari-isänsä innoittamana hän hakeutui 1970-luvulla kesätöihin talotyömaille ja oli mukana, kun Hakaniemeen rakennettiin muun muassa verovirastoa ja opetushallituksen taloa. – Oppi työmailla oli hyvää ja toisaalta karua. Muistoina ovat säilyneet niin hyppääminen naulaan ja sitä seurannut parin viikon sairasloma kuin myös yhden vastaavan mestarin tiukka komento. Teppo poika sai kuulla kunniansa, kun tuli olleeksi kerran pois aamun nimenhuudosta, hän kertoo. Paluuta vanhanajan pomotuskulttuuriin hän ei kannata, vaikka pitääkin arvossa sitä, että työmaalla on voimakas johto. Tämän tarve on hänen mukaansa sitä suurempi, mitä enemmän työt ovat aliurakoitsijoilla teetettäviä. – Siinä mielessä ymmärrän niitä yrittäjiä, jotka pitävät parempana teettää mahdollisimman paljon omilla miehillä. Tämä suuntaus on ehkä hienokseltaan lisääntymässä. Itse pidän samanarvoisina vaihtoehtoina sitä, että teetetään omilla miehillä tai että käytetään luottoaliurakoitsijoita. Kun pääurakoitsija toimii näin, syntyy Salmikiven mukaan itseään vahvistava ketju, jossa hyvän pääurakoitsijan mukaan ”tarttuu” hyviä aliurakoitsijoita. Tällaisten tiimien kanssa rakennuttajan on helppo tehdä töitä, missä ainakin Helsingin yliopisto näyttää onnistuneen. On pääteltävissä, ettei Helsingin yliopiston hankkeiden viimeaikainen menestys myös alan kilpailuissa ole pelkkä sattumaa. – Hyvän urakoitsijan tunnistaa myös kyvystä laatia realistiset aikataulut ja noudattaa niitä. Meilahden sairaala-alueelle pian valmistuva laboratoriokeskus on mainio esimerkki tästä. LAMA NOSTI KORJAUSRAKENTAMISTA Teppo Salmikiven 17 vuotta jatkuneeseen uraan Helsingin yliopiston palveluksessa on sisältynyt valtaosin korjausrakentamis- Jälkikäteen hän näkee lamanaikaiset harvat hankkeet siitä kulmasta, että ne opettivat suomalaisille rakentamisen ammattilaisille korjausrakentamisen välttämättömyyttä – sekä talouden aallonpohjan madaltajana että kunkin rakennuksen elinkaaren jatkajana. Viime aikoina Salmikivi kertoo silti pohtineensa myös purkamista ajoittaisena järkevänä vaihtoehtona. KORJAUSRAKENTAJA ”HENKEEN JA VEREEN” YMMÄRTÄÄ PURKUJAKIN Teppo Salmikivi kertoo yli 20 vuoden takaisesta siirtymisestään korjausrakentamisen pariin innostuneena. Vastaavaa viehtymystä ammattinsa harjoittamiseen hän arvostaa muissakin. – Korjausrakentamisessa korostuu se, että on aidosti kiinnostunut työstään. Ei todellakaan riitä takaamaan esimerkiksi suunnittelun laatua, jos kuvan piirtämisessä on asenne ’piirretään kun joku kerran pyytää’. Onneksi meillä on kumppaneinaan todella osaavia ammattilaisia, niin suunnittelijoissa kuin toteuttajissakin. Itse hän kertoo havahtuneensa korjaus- rakentamisen hienouksiin 1990-luvun alussa kontatessaan talojen alla tekemässä havaintoja vanhoista rakenteista ja päättelemässä, mitä niiden korjaamiseksi tulisi tehdä. Nykyisenä rakennuttajana hän toivoo suunnittelijoilta vastaavaa reaaliaikaista reagoimista. – Korjausrakennustyömaalla on varauduttava yllätyksiin, jolloin niin suunnittelijalta kuin urakoitsijaltakin vaaditaan kykyä keksiä nopeasti uusia ratkaisuja. Hyvä rakennesuunnittelija pystyy tällöin ottamaan huomioon myös muut, esimerkiksi sen, millainen ratkaisu on todennäköisesti myös arkkitehdin hyväksymä ja mikä on otaksuttavasti LVIS-suunnittelijoiden näkökulma juuri ideoituun ratkaisuun. Tämä kaikki on hioutunut Suomessa varsin hyvätasoiseksi korjausrakentamiskulttuuriksi, jollaisesta oli korkeintaan aavistus 1990-luvun syvää lamaa edeltäneessä Suomessa. Tämän osaamisen arvo kirkastui Salmikivelle konkreettisesti muutaman vuoden takaisella opintomatkalla
Korjausrakentaminen | 2015 • 1
To see the actual publication please follow the link above