2 Kirkonseutu 8/2016 23.4.2016 Kirkonseutu 8/2016 14. vuosikerta ISSN 1459-2363 Äänite 1237-9697 Julkaisija Asikkalan seurakunta, puh. (03) 876 6200, Heinolan seurakunta, puh. (03) 859 250, Hollolan seurakunta, puh. (03) 524 6600, Kärkölän seurakunta, puh. (03) 871 580, Lahden seurakuntayhtymä, puh. (03) 891 11, Päätoimittaja Maritta Roslakka, puh. 044 719 1250, maritta.roslakka@evl.fi Toimitussihteeri Laura Visapää, puh. 044 719 1293, laura.visapaa@evl.fi Toimitus Kirkkokatu 5, 1. krs., PL 84 15111 Lahti, lahti.viestinta@evl.fi Lahden seurakuntayhtymän ilmoitukset puh. 044 719 1247, fax (03) 783 0891, lahti.viestinta@evl.fi Seuraava lehti ilmestyy 7.5. Ilmoitusaineistot toimitettava 25.4. klo 12 mennessä Ilmoitusmyynti Paula Kontio, puh. 041 560 1138, kontio.paula@phnet.fi Taitto Esa Mediatuotanto, Lahti Painopaikka Mediatalo ESA Oy, Lahti Painosmäärä 83 000 kpl Jakelu Mediatalo ESA Oy Jakelupalautteet jakelupaivystys@mediataloesa.fi, puh. 03-7575 285 asikkalanseurakunta.fi | heinolanseurakunta.fi | hollolanseurakunta.fi | karkolanseurakunta.fi | lahdenseurakunnat.fi Joskus sitä tuntee sellaista sisäistä vihaa ja raivoa, jota on vaikea ilmaista ja kanavoida mihinkään. Sellaista on itselleni aiheuttanut Panaman pape-reiden synnyttämä uutisointi kaikesta siitä veroilta pimitetystä rahasta, jota maailmalla on. Raivo johtuu pettymyksestä, ihme-tyksestä, epäuskosta, luottamuksen mu-renemisesta ja voimattomuuden tuntees-ta. On sellainen tunne, että ei tämä voi olla totta ja kuitenkin samaan aikaan on aavistus, että tämä ei ole vielä läheskään koko totuus maailman rahavir-tojen kieroutuneisuudesta. Jos yhdestä lakitoimistosta vuodetut asiakirjat saavat aikaan tällaisen paljastusten ketjun, niin mitä kaikkea vielä onkaan paljastamatta ja paljastumatta. Raivo syntyy siitä ajatuksesta, että tämä maailma on epäreilu. Minua ja muita taval-lisia ihmisiä jatkuvasti höynäytetään ja meitä käy-tetään hyväksi. Me maksamme kiltisti verot ja kannamme yhteis-kunnasta talou-dellisen vastuun huonoinakin aikoina, mutta jossain joku kieroilee ja nauraa partaansa rahakasan päällä. Miksi ne joilla jo on miljoonia ja mil-joonia, haluavat vielä lisää. Minkä takia on nähtävä niin paljon vaivaa ja tehdä hyvin monimutkaisia järjestelyjä saadak-seen rahansa piiloon? Saako tällaisista piilotetuista varoista jonkinlaista erityistä mielihyvää? Onko verottajan huijaami-nen ja pakoilu jollakin tavalla hienoa joissakin eliittipiireissä? Onko kyseessä oma vallanhalu ja nautinto siitä, että muiden valta ei ulotu minun rahapus-siini? Vai ovatko nämä veroparatiiseihin piilotettuja rahoja omistavat niin vie-raantuneet tavallisesta yhteiskunnasta, että eivät tajua tekojensa seurauksia? Ovatko he onnellisia rahoinensa? Raivo nyt paljastuneita vääryyksiä kohtaan on täysin oikeutettua, mutta katkeroituminen ei paljon auta. Suo-men ja muiden valtioiden taholta on tehtävä kaikki voitava, jotta varojen pimittäminen verotta-jalta kävisi yhä hankalammaksi. Tärkeää on myös, että tiedotusvä-lineet näkevät tutkivan journalis-min arvon ja toimittajille annetaan mahdollisuuksia tehdä tällaisia paljastuksia. ”Antakaa keisarille mikä kei-sarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Maritta Roslakka Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. Joh. 16: 23 Hyvä paimen | Taivaan kansalainen NELJÄKYMMENTÄNELJÄ VUOTTA SITTEN äitini kantoi kohdussaan minua, esikoistaan. Hän silitteli vatsaansa, tunnusteli liikkeitäni, kuvitteli, minkä näköinen olisin. Ehkä pelkäsikin, että menisikö kaikki hyvin. Mietti, miten osaisi olla äiti. Kun kesän lopussa synnyin, hän ruokki ja hoivasi minua, antoi turvaa ja rakkautta. Hän oli valmis teke-mään kaikkensa, jotta minulla olisi hyvä olla. Samalla hän tiesi, ettei pysty suojelemaan minua kaikelta pa-halta, tajusi oman rajallisuutensa. Hän tahtoi lapselleen, omalle pienelleen, parasta. Niinpä eräänä syksyisenä sunnuntaina hän vei minut jumalanpalveluksen jälkeen Nastolan kirkkoon. Meitä oli siellä yhtä aikaa monta vauvaa vanhempineen ja kummeineen. Meidät kaikki kastettiin. Sain siitä todis-tuksenkin. Tuo paperi todistaa, että jo kauan ennen kuin mitään ymmärsin tai osasin tietoisesti kääntyä Jumalan puoleen, Jumala otti minut omakseen. Minusta tuli taivaan kansalainen. Kasteessa ylleni piirrettiin taivaan kansalaisen merkki: risti. Sen turvassa olen elänyt. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he toivat minut kasteelle, siunauksen piiriin, jo aivan elämäni alussa. Kiitän myös monia muita, jotka elämäni matkan varrella ovat tukeneet kasvuani taivaan kansalaisena. Olen saanut tutustua Taivaalliseen Isääni ja Jeesukseen, Vapahtajaani. Olen saanut opetella, mitä taivaan kansa-laisuus merkitsee ja miten sitä eletään todeksi: pyhäkou-lussa, päiväkerhossa, partiossa, koulussa, rippikoulussa ja seurakunnan nuortentoiminnassa. Taivaan kansalaisen elämänohje on kulkenut muka-nani. Jeesuksen sana: ”Pysykää minussa ja rakastakaa toisianne.” Olen yrittänyt opetella, että pysyminen on enemmän olemista kuin tekemistä. Ei ole kyse siitä, että yritän kaikin voimin riippua kiinni jossakin tai pysyä kaltevalla alustalla peläten, että kohta ote irtoaa tai horjahdan. Olen Jumalan varassa, kuin laakealla kalliolla, josta ei voi pudota. Rakkaudesta toivon, että niin kuin omenapuu tekee lajinsa mukaan omenoita ja luumupuu luumuja, taivaan kansalaisuus minussa kasvaisi rakkautta. Tiedän, että minun rakkauteni on kovin rajallista. Mutta toivon, että Jumala on viisas ja voimallinen puutarhuri, joka huonos-takin maasta saa aikaan jotain hyvää. Pia Särkelä Heinolan seurakunta Pyhänseutu Pääkirjoitus Sisäinen raivokohtaus TIMO PORTHAN SUNNUNTAI 24.4. Taivaan kansalaisena maailmassa Psalmi 98 kytkee tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa. Liturginen väri: Valkoinen Tekstit: Ps. 98:2-9, Jes. 63:7-9, Jaak. 1:17-21, Joh. 16:5-15 SUNNUNTAI 1.5. Sydämen puhetta Jumalan kanssa Rukoussunnuntain tekstit puhuvat siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana. Liturginen väri: Valkoinen Tekstit: Ps. 40:2-6, Jer. 29:11-14, Ef. 3:14-21, Joh. 16:23-33 Virsi Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie, vaan päivän matkan kerrallaan se kotiin täältä vie. Virsikirja 498:1
Kirkonseutu | No 8 • 2016
To see the actual publication please follow the link above