Pohjanoksa otti Forssan mestaruuden 80-vuotislahjakseen Forssan ainoata naisten keilailuseuraa Wilmoja edustava Marjatta Pohjanoksa voitti tammikuussa naisten kultaa Forssan Keilailuliiton mestaruuskilpailuissa. Sopivasti syntymäpäivälahjaksi itselleen. Marjatta Pohjanoksan mestaruus 18 | KEILAAJA ei ole suuri uutinen, sillä hän on vienyt mestaruuden monena vuonna aikaisemminkin. Erikoista on se, että tuore Forssan mestari täytti samalla viikolla 80 vuotta. Pohjanoksa lukeutuu siihen yhä harvalukuisempaan joukkoon, joka on keilannut Forssassa niin kauan kuin siellä on keilahalli ollut. – Halli tuli vuonna 1968. Wilmat perustettiin samana vuonna, vaikka ensin naisten seura aloitti toisella nimellä, Pohjanoksa muistelee. Pikaisella laskutoimituksella päätyy tulokseen, jonka mukaan Pohjanoksa pääsee viettämään parin vuoden kuluttua keilailu-uransa 50-vuotisjuhlia. – Tämä on niin hyvä harrastus, ettei tätä voi lopettaa. Tämä on sosiaalinen laji, jossa on hyvät kaverit ja saa lähteä välillä kotoa, Pohjanoksa perustelee lähes puolen vuosisadan harrastustaan. Muistojakin on kertynyt monenlaisia. Yksi mieleenpainuvimmista on, kun hän lähti ensimmäistä kertaa liitto-otteluun vieraalle hallille Hämeenlinnaan vuonna 1969. Kisan jännittävä ensimmäinen heitto ja pam – hän oli rähmällään radalla. Tossut ja uusi rata tekivät tepposet. Wilmoissa kavereihin lukeutuvat muun muassa pari kolme vuotta nuoremmat naisveteraanit Leena Virta ja Raili Helkearo. Heilläkin keilauraa on takana yli 40 vuotta. Wilmojen joukkue keilasi 80-luvulla valtakunnansarjaa ja Liittomyllyä. Veteraanikolmikko kuului Forssan Liittomyllyjoukkueeseen, joka voitti vuonna 1985 mestaruuden. Loppuottelussa Forssa voitti Helsingin vain yhdellä pisteellä. Viimeisen ruudun viimeinen heitto täytyi olla kaato ja nuoremman polven Wilma, Heta-Maija Allén, onnistuikin sen heittämään. Wilmojen veteraanit vakuuttavat jatkavansa heittämistä niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. – Tuloksen teko on jäänyt jo vähemmän tärkeäksi. Sosiaalisuus ja yhdessäolo ovat etusijalla, sanoo Pohjanoksa, joka nousi huippuvuosinaan A-luokan kilpailijaksi. – Keilaaminen vaatii voimaa ja se tietysti iän myötä vähenee. Sormet kyllä pysyvät vahvoina, Virta toteaa. Kolmikko kilpailee yhä aktiivisesti, mutta kilpailut ovat keskittyneet entistä enemmän kotihalliin. – Käymme kauempana oikeastaan vain naisveteraanien joukkuekilpailuissa. TEKSTI: PASI RAKKOLAINEN / TUIJA LIETU KUVA: TAPIO TUOMELA Wilmojen veteraaninaiset Leena Virta (vas) ja Marjatta Pohjanoksa jatkavat keilailua niin kauan kuin se tuntuu mukavalta.
Keilaaja 1 / 2016
To see the actual publication please follow the link above