HUIPPUVOIMISTELIJAN VIIMEINEN VOLTTI pyöräytti elämän pyörätuoliin 8 Fysi 1 • 2017 Fysioterapiaa pitäisi olla enemmän, toteaa Jari Mönkkönen. Se auttaa kipuihin. Hän puhuu kokemuksistaan sekä huippu-urheilijana että neliraajahalvaantuneena. Oli kaunis heinäkuinen päivä viime kesänä. Entinen huippuvoimistelija oli matkalla treeneihin. Huippuvoimisteluvuosien kokopäivätyöstä käyneet 40 tunnin harjoitusmäärät olivat vaihtuneet viikoittaiseen harjoitteluun. Enempään ei perheen isä, yrittäjä ja palomies ehtinyt. Vuorossa olivat nyt volttitreenit. Useasti toistettu tuplavoltti taaksepäin jäi aurinkoisena kesäpäivänä Jarin viimeiseksi. Yksi voltti muutti elämän kulun, pysäytti ajan ja liikkeen. Naksahdus niskassa, kramppaus raajoissa ja kokonaisvaltainen tunnottomuus. Tilanne oli Jarille heti selvä. - Tämä oli tässä! Mikään ei liiku, Jari totesi. Jari ymmärsi, että päälleen tulo ja kaularangan rusahdus olivat merkkejä halvauksesta. C4-C5 -tason niskanikaman sijoiltaanmenon myötä telinevoimistelu vaihtui tehohoitoon ja kuntoutukseen, paljoon fysioterapiaan. Tapaan Jarin Validian kuntoutuskeskuksessa. Hänen tarinansa pysäyttää pohtimaan elämän yllätyksellisyyttä. Mukana on myös iloa ja oivalluksia. Herkistyneestä tunnetilasta vaihdamme leppoisasti iloon ja nauruun. Jari omaa tarinankerronnan ja erinomaiset vuorovaikutustaidot. Kehollisuus ja liikkeen sujuvuus olivat Jarille jo huippu-urheiluvuosina tärkeitä. Tärkeimmäksi onnistumiseksi Jari nimeää maailmancupin voiton tuoneen rekkisarjansa Glasgow’ssa 2001. - Se meni aivan nappiin. Se on ainoa rekkisarja, johon olen tyytyväinen, Jari kertoo. Jari Mönkkönen kävi huippu-urheilijana läpi 14 operaatiota, joista kuntoutti itsensä takaisin kilpaareenoille. Nyt käytössä on sama sitkeys, kun entinen huipputelinevoimistelija, paloesimies, yrittäjä ja perheenisä kuntouttaa itseään neliraajahalvauksesta. Loistavan fiiliksen kokee ja näkee Jarin ilmeestä. Mielihyvä täydellisestä liikesarjasta ja taidon virheettömyydestä välittyy myös kuulijalle. Liikesarja on kaunista katsottavaa videolta. Sanonta ”huippu-urheilija ei tervettä päivää näe” piti paikkansa myös Jarin kohdalla. Teksti ja kuvat: VIRPI FAGERSTRÖM Jari oli loukkaantumisaltis. Telinevoimistelun vaikeat liikkeet vaativat vauhtia, voimaa, venyvyyttä ja toistoa. Vaikka kehonhallintaa oli hiottu lapsesta asti, huippu urheilu edellytti kipurajan hakemista. Intohimoisella harjoittelijalla se tarkoitti, että toistoja tehtiin aina hieman yli. Lääkäri kielsi 16-vuotiaalta Jarilta telinevoimistelun. Jari meni itkien voimistelusaliin ja näytti lääkärin lausuntoa valmentajalleen. Nuori urheilija oli kauhuissaan: mitä hän nyt tekisi. Voimistelu oli hänen intohimonsa ja voimistelusalin yhteisö hänen toinen kotinsa. - Revi se lausunto, heitä roskakoriin ja aloita lämmittely, tokaisi valmentaja tasaisen varmalla äänellä. Se siitä. Harjoittelu jatkui, ja sen myötä suomalaiset miehet pääsivät lopulta telinevoimistelun huipulle. Musiikkibisneksen termien mukaan Jari breikkasi, kun hän sai MM-kisojen finaalipaikan 1994. Sen myötä suomalaisia telinevoimistelumiehiä pidettiin kansainvälisissä kisoissa varteenotettavina kilpakumppaneina. Jarin lempitelineen, rekin, jättiläiset ja lapamuljautukset kuormittivat olkapäitä. Lihashuolto kehon omilla painoilla oli jatkuvaa. Pahimpiin kipuihin Jari sai fysikaalista hoitoa. Kipu- ja lämpöhoidoista tutuiksi tulivat TNS- ja ultraäänilaitteet. Hieronnasta tuli säännöllinen osa lihashuoltoa. Harjoitusohjelmaa muokattiin, jotta olkapään kuntoutumista voitiin edistää. Selkä ja olkapäät osoittautuivat Jarin Akilleen kantapääksi. Fysioterapeutti Hilkka Virtapohja oli ensimmäinen ihminen, joka ymmärsi, mikä Jarin selkää vaivasi. Selän skolioosin ja madaltuneiden nikamavälien aiheuttamia oireita hoidettiin säännöllisesti ammattilaisten voimin. Ki- Perhe – kuvassa tytär Mona - ja ystävät ovat olleet tärkeitä Jarin kuntoutumisprosessissa. Elämä on muuttunut, mutta yhdessäolo on edelleen samanlaista.
Fysi | No1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above