susirajalta
ADVOK A AT T I / 3-2 018 27
KOLUMNISTI HARRI KONTTURI ON JOENSUULAINEN ASIANAJAJA. HARRI.KONTTURI@KONTTURI.FI
V-tyylin asianajajat
Olen tavannut kuluneen vuoden aikana useamman
asianajajan urasta haaveilevan juristinalun,
joka on puheidensa mukaan vakavasti harkinnut
uran vaihtoa.
Syy näihin ajatuksiin on ollut varsin yllättävä.
Se ei ole kiire eikä työpäivien venyminen iltamyöhään, vaan
vastapuolen avustajana toimineen vanhemman asianajajan
käytös. Nuoret asianajajat kertovat tulleensa nolatuksi päämiehensä
kuullen sovintoneuvotteluissa ja oikeussalissa.
Nuoremman kollegan ammattitaidon arvostelu ja suoranainen
v-tyylin naljailu on ollut itse pääasian kannalta täysin
tarpeetonta ja tarkoituksellisen loukkaavaa.
Nuorten juristien toisilleen kertomat epämiellyttävät kokemukset
luovat helposti ennakkokäsityksiä vanhemmista
asianajajista. Uskallan väittää, että joillekin kokeneille ja
pitkän työuran tehneille asianajajille on heidän mahdollisesti
tietämättään jo muodostunut ”yleisesti tiedossa” oleva
maine asianajajasta, jonka suusta voi odottaa mitä tahansa.
Usein tämän luokan asianajajat tulevat tutuksi myös asianajosihteerikunnalle
puhelimen luuria korvaan lyövinä ja pahaa
oloaan tarpeettomasti sivullisille purkavina tyyppeinä,
joiden puheluihin ei tee mieli vastata.
MIELEENI ON JÄÄNYT KOKEMUS lakimiesurani alkutaipaleelta
kymmenien vuosien takaa.
Olin aloittanut asianajotoimistossa avustavana lakimiehenä,
ja asianajajan titteli siinsi kaukaisena tavoitteena. Ajoin
kannetta työsuhderiidassa. Noihin aikoihin ei valmisteluistuntoja
tunnettu.
Tuossa jutussa uskoni uravalintani onnistumiseen joutui
koetukselle. Vastapuolen avustaja avasi osuutensa toteamalla
salissa: ”Kantajan asiamies haasteeksi kutsumassaan kyhäel-
mässä esitti selvästi lakia täysin tuntemattomana ennen
kuulumattomia väitteitä ja vaati päämiehelleen korvauksia,
jotka eivät ole tästä maailmasta”. Käsittelyn myötä ja myös
tauoilla minulle kävi selväksi, että minuun kohdistuneet pilkka
ja nolaaminen taisivat olla koko homman päätarkoitus. Rökälevoitto
jutussa ja vastapuolelle langetetut isot oikeudenkäyntikulukorvaukset
olivat kuitenkin balsamia haavoilleni,
eikä urani tyssähtänyt tähän traumaattiseen kokemukseen.
HYVÄÄ ASIANAJAJATAPAA koskevien ohjeiden mukaan asianajaja
on velvollinen valvomaan asiakkaansa etua ja oikeutta
parhaan kykynsä mukaan lakia ja hyvää asianajajatapaa
noudattaen.
Asianajajan on täytettävä hänelle uskotut tehtävät rehellisesti,
esiinnyttävä asiallisesti ja moitteettomasti sekä muutenkin
vältettävä kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan
arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Asianajajan
tulee niin ikään asiakkaan etua vaarantamatta osoittaa muille
ammattikuntansa edustajille huomaavaisuutta ja arvonantoa,
eikä heihin saa kohdistaa epäasiallista arvostelua.
Tämä on meidän kaikkien syytä muistaa, jotta emme omalla
käyttäytymisellämme karkottaisi nuoria asianajajalupauksia
muille toimialoille. On hyvä pitää huolta omasta maineesta
myös asianajobisneksen takia.
Vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”
pitää paikkansa myös asianajoalalla. Yhteistyökyvytön
ja kollegaansa kohtaan epäasiallisesti käyttäytyvä asianajaja
harvoin valikoituu siksi, jolle toimeksiantoja ohjataan, kun
eteen tulee esteellisyyksiä tai jutussa tarvitaan oikeuden määräämää
pesänjakajaa tai -selvittäjää. Millaisena asianajajana
haluaisit itsesi muistettavan?
KUVA JOHANNA KOKKOLA
”Minun nolaaminen
taisi olla koko homman
päätarkoitus.”
link